Isyyden vahvistaminen isän kuoleman ja suoritetun perinnönjaon jälkeen : Perintöoikeudelliset vaikutukset oletetun isän ja uuden perillisen kannalta

Abstract

Isyyden selvittäminen on nykypäivänä melkein sataprosenttisen varmaa teknologian kehittymisen myötä ja se mahdollistaa lapselle isyyskanteen nostamisen vuosiakin syntymänsä jälkeen. Lapsi voi vahvistaa isyyden myös oletetun isän kuoleman tapahduttua, jolloin tulee suorittaa perinnönjaon oikaisu. Isyyslainsäädäntö on ollut uudistuksen kohteena viimeisen vuosikymmenen aikana ja muutoksen taustalla ovat vaikuttaneet perus- ja ihmisoikeuksien vahvistuminen oikeusjärjestelmässämme. Tutkielman aiheena on isyyden vahvistaminen isän kuoleman ja tämän jo suoritetun perinnönjaon jälkeen. Päätutkimuskysymyksenä on, miten isyyden vahvistaminen tällaisessa tilanteessa vaikuttaa uuden rintaperillisen perintöoikeuteen. Lapselle on vahvistettu isäksi mies, joka on kuollut ja hänen perinnönjakonsa on suoritettu. Tutkielmassa käydään ensin läpi isyyden vahvistamisen prosessi, koska vasta vahvistaminen saa aikaan perintöoikeuden lapselle. Tässä on näkökulmana erityisesti lapsen edun periaate, joka on koko isyyslainsäädännön pohjana. Perinnönjaon oikaisua tarkastellaan niin uuden rintaperillisen kuin oletetun isän näkökannasta. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että uuden rintaperillisen kannattaa tuoda selvästi esiin halunsa isyyden vahvistamiseen välttääkseen perinnönjaon palautusvelvollisuuden sovittelun itsensä kannalta negatiivisesti. Lisäksi oletetulla isällä on mahdollisuus ennakolta varautua testamentilla kuolemansa jälkeen ilmestyvään rintaperilliseen tekemällä lakiosamääräys tätä kohtaan. Myös tulevaisuudessa tulkinta-apua tarvitaan isyyslainsäädäntöä ja isyyden vahvistamista sovellettaessa perus- ja ihmisoikeuksista. Tutkimusmenetelmänä on lainoppi eli oikeusdogmatiikka. Aihetta käsitellään systematisoimalla keskeistä käsitteistöä ja oikeussäännöksiä. Tutkimuskysymykseen pyritään vastaamaan selventämällä oikeustilaa tulkitsemalla aiheen kannalta merkityksellisiä oikeuslähteitä, kuten lakia, lain esitöitä, tuomioistuinratkaisuja ja oikeuskirjallisuutta.