Tyylikäs käännös: : Jane Austenin romaanin Pride and Prejudice [1813] neljän erilaisen suomennoksen kerrontatyylin vertailu

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka läheisesti Jane Austenin romaanin Pride and Prejudice [1813] neljän erilaisen suomennoksen kerrontatyylit vastaavat alkuteoksen kerrontatyyliä ja millaisia tyylieroja eri suomennosversioiden väliltä löytyy.

Tutkimusaineisto koostuu englanninkielisen alkuteoksen ja sen eri suomennosversioiden kertovista osuuksista poimituista tekstinäytteistä. Kyseessä ovat O. A. Joutsenen (1922), Sirkka-Liisa Norko-Turjan (1947) ja Kersti Juvan (2013) suomennokset sekä Päivö Taubertin (1949) tarkistama versio Norko-Turjan suomennoksesta, jotka kaikki on julkaistu nimellä Ylpeys ja ennakkoluulo.

Tutkimusmetodina on käytetty tekstin lähilukuun perustuvaa vertailevaa tekstianalyysia ja teoreettisena tukena Leechin ja Shortin heuristista menetelmää tekstin tyylipiirteiden määrittämiseksi sekä vapaaseen epäsuoraan esitykseen liittyvää kerronnan teoriaa.

Leksikaalisten ja syntaktisten käännössiirtymien analyysin perusteella suomennokset erosivat huomattavimmin toisistaan 1) lähtö- ja kohdetekstin merkityksen vastaavuuden ja 2) lähtö- ja kohdekielen konventioiden vaikutuksen osalta. Joutsenen suomennos osoittautui suurpiirteisimmäksi, Norko-Turjan sanasanaisimmaksi ja Juvan idiomaattisimmaksi. Taubertin tarkistamassa versiossa puolestaan korostui oikeakielisyys. Juvan suomennos asettui kaikkein lähimmäksi ideaalista suomennosta, joka vastaa merkitykseltään lähtötekstiä, mutta noudattaa ilmaisultaan suomen kielen sisäsyntyisiä konventioita.

Tutkimus nosti esiin äidinkielen erinomaisen hallinnan ensisijaisuuden pyrittäessä tyylikkäisiin kaunokirjallisiin suomennoksiin. Suomentajan on siis irtauduttava englannin lauserakenteista ja ammennettava suomen kielen omasta ilmaisuvarannosta, jotta suomennos voisi tuottaa lukijalle yhtä antoisan lukuelämyksen kuin kotimainen kaunokirjallisuuskin.