Pitkäaikaisessa lääkeannostelussa hyödynnettävien depot-lääkevalmisteiden valmistuksessa käytettävien silikasoolien valmistusmenetelmien kehitys

Abstract

Lääkkeiden annosteluun on kehitetty menetelmiä, jotka mahdollistavat lääkkeen hallitun vapautumisen elimistöön pitkällä aikavälillä. Tällöin pysytään pidempään terapeuttisella alueella parantaen lääkkeen vaikutusta ja samalla välttäen ylimääräiset sivuvaikutukset. Pitkäaikaista liukenemista hyödyntävät depot-lääkevalmisteet voidaan injektoida kehoon haluttuun paikkaan. Niiden liukenemisnopeus määritetään ennalta valmistusvaiheessa oikeiden valmistusmenetelmien käytöllä. Tutkimuksessa kehitettiin valmistusmenetelmien eri osa-alueita, joiden avulla voidaan muokata ja parantaa lopullista tuotetta. Tarkoituksena oli erityisesti kehittää silikasoolien valmistusprosesseja tutkimalla eri valmistusreseptien, lämpötilan ja soolin suodatuksen vaikutuksia soolin ja soolista sumukuivattujen mikropartikkelien ominaisuuksiin. Soolin geeliytymisprosessia analysoitiin hyödyntämällä reometria ja valonsirontainstrumentteja, jotta saatiin selville geeliytymiseen kuluva aika. Mikropartikkeleja analysoitiin SEM-kuvien avulla sekä MP-AESilla suorittamalla in vitro -dissoluutio. Näiden avulla voitiin arvioida lopullisen tuotteen laatua ja käyttökelpoisuutta. Tutkimuksessa todettiin, että lämpötilalla on merkittävä vaikutus soolin säilytysvaiheessa ja valmistusvaiheessa, joten säilytyksen vaikutus tulisi siten aina huomioida soolikohtaisesti ja valitsemalla soolille sopiva lämpötila. Soolin suodatuksella ei todettu olevan vaikutusta sen silikakonsentraatioon. Kuitenkin suodatus aiheuttaa soolissa rakenteellisen muutoksen, jonka vaikutus tulee tutkia ennen menetelmän käyttöönottoa. Suodatuksessa ei suositella PTFE-suodattimen käyttöä, sillä sen hydrofobisuus aiheuttaa niin suuren vastusvoiman, että prosessista tulee liian haastava. DLS-tulosten perusteella voitiin päätellä, että suola, pienempi pH ja pienempi veden konsentraation suhde silikan lähtöaineen konsentraatioon verrattuna nopeuttavat geeliytymistä. Soolin valmistusreseptillä ei ole merkittävää vaikutusta sumukuivattujen mikropartikkelien partikkelikokojakaumaan. SEM-kuvissa nähtiin vaihtelevissa määrin virheellisiä partikkeleita näytteiden välillä, mutta SEM-kuvien avulla ei voida päätellä, ovatko vaihtelut seurausta eri valmistusmenetelmien käytöstä. Silikapitoisuudet olivat valmistusmenetelmästä riippumatta lähes poikkeuksetta noin 78 %.