Huumausaineen luovuttajan rikosoikeudellinen vastuu käyttäjän itselleen aiheuttamasta seurauksesta : haittaperiaate, kriminalisoiminen ja aiheuttaminen

Abstract

Tässä opinnäytteessä tutkittiin toisen henkilön itsensävaarantamisen edistämistä. Tarkoitus oli selvittää, milloin edistäjää on perusteltua pitää rikosoikeudellisessa vastuussa itsensävaarantajan viime kädessä itse itselleen aiheuttamista seurauksista, kuten menehtymisestään. Kysymys on merkittävä, sillä on tilanteita, jossa edistäjää on syytä pitää vastuussa seurauksesta, mutta myös sellaisia, joissa puolestaan edistäjän vastuuvapauden muodostuminen tulisi voida perustella. Tyyppitapaukseksi opinnäytteessä muotoiltiin kahden henkilön yhteinen huumeidenkäyttötilanne, jossa yksi henkilö, edistäjä, luovuttaa huumeita käytettäväksi toiselle, itsensävaarantajalle.

Analysoimisen ensisijaiseksi teoreettiseksi viitekehykseksi otettiin anglosaksisessa oikeusfilosofiassa vaikutusvaltainen haittaperiaatteen ympärille rakennettu teoria. Sitä on käytetty erityisesti kriminalisointiteoriana mutta myös laajemmin tekojen rangaistavuuden arvioimisessa. Sitä soveltamalla pystyttiin teoreettisesti selittämään tyyppitapauksen erilaisten variaatioiden erilaiset perusteltavissa olevat oikeudelliset lopputulokset. Erityisen merkityksellisiksi kriteereiksi muodostuivat menettelyn vääryys sekä itsensävaarantajan aito itsemääräämisoikeuden käyttäminen. Lisäksi opinnäytteessä muotoiltujen oikeudellisten kriteerien avulla kommentoitiin valikoidusti joitakin korkeimman oikeuden relevantteja ennakkopäätöksiä.

Vertailukohtana arvioitiin mannereurooppalaista kriminalisointiteoriaa, oikeushyväoppia. Sen puutteina nostettiin esiin erityisesti vääryyskriteerin puuttuminen ja teorian epämääräisyys sekä niistä seuraava ylikriminalisoimisen mahdollisuus. Lopuksi tutkittiin käsitellyn anglosaksisen teorian yhtymäkohtia kotimaiseen oikeusjärjestelmäämme ja perusteltiin näkemys niiden eräiden osien yhteensopivuudesta.