Kouluhyvinvointi-erikoistumiskoulutukseen osallistuneiden opettajien asiantuntijuus ja sen kehittyminen koulutuksen aikana

Abstract

Tämän laadullisen tapaustutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla Turun yliopiston Kouluhyvinvointi-erikoistumiskoulutukseen osallistuneiden opettajien näkemyksiä opettajan asiantuntijuuden piirteistä ja arvioita omasta asiantuntijuudesta sekä selittää erikoistumiskoulutuksen vaikutusta asiantuntijuuden kehittymiseen. Lisäksi tutkittiin opettajien yhteistyötahoja ja erikoistumiskoulutuksen vaikutusta niiden määrään. Tutkimukseen osallistuivat kaikki seitsemän lukuvuonna 2017–2018 koulutuksen suorittanutta opettajaa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tulokset osoittivat, että osallistujat käsittivät opettajan työn laaja-alaisena ja monipuolisena asiantuntija-ammattina. Opettajien puheissa asiantuntijuutta määritteli ennen kaikkea oman osaamisen jatkuva reflektointi ja kehittäminen. Myös tunne- ja vuorovaikutustaidot olivat osallistujien mielestä merkittävimpiä opettajan asiantuntijuuden piirteitä. Erikoistumiskoulutus lisäsi opettajien tietoa kouluhyvinvoinnista ja koulun yhteistyötahosta. Lisäksi se selvensi ja syvensi opettajien omia näkemyksiä kouluhyvinvoinnista ja sen merkityksestä kouluarjessa. Asiantuntijuutta syvensi teorian ja käytännön linkittyminen toisiinsa. Ennen kaikkea reflektointi yksin ja yhdessä nähtiin koulutuksen suurimpana antina. Opettajien nykyiseen työnkuvaan liittyvät ja henkilökohtaiset yhteistyötahot vaihtelivat opettajakohtaisesti. Erikoistumiskoulutus toi kaikille ainakin yhden uuden yhteistyötahon erikoistumiskoulutukseen osallistuneista muista opettajista ja kouluttajista. Osa sai myös muita uusia yhteistyötahoja tai tiivisti yhteistyötä jo olemassa olevien tahojen kanssa. Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että Kouluhyvinvointi-erikoistumiskoulutus mahdollistaa opettajan asiantuntijuuden syventämisen ja yhteistyötahojen laajentumisen. Erikoistumiskoulutuksesta valmistuu kouluhyvinvoinnin asiantuntijoita, joiden osaamista hyödyntämällä voidaan kehittää kouluja ja mahdollistaa tiedonkulku yliopistojen ja koulujen välillä. On kuitenkin huomioitava, että tutkimus edustaa valikoituneen ja varsin yksimielisen joukon näkemyksiä ja kokemuksia erikoistumiskoulutuksesta. Yliopistojen erikoistumiskoulutusten osallistujamäärät ovat olleet varsin niukkoja, joten tutkimuksen avulla on mahdollista lisätä opettajien tietoa erikoistumiskoulutuksista.