Aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelumenetelmät oikeuskäytännön valossa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on ollut tuoda esiin siirtohinnoittelua koskeva lainsäädäntö sekä vertailla siirtohinnoittelumenetelmien välisiä eroavaisuuksia, ottaen huomioon mahdolliset menetelmien käyttöerot tiettyjen maiden ja oikeusalueiden välillä, etenkin aineettoman omaisuuden osalta. Osana tutkimuksen tarkoitusta on siten ollut myöskin aineettoman omaisuuden yleis- ja erityispiirteiden esiin tuominen.

Luonteeltaan tutkimus on lainopillinen ja se jakautuu selkeisiin eri osiin, jotka koostuvat siirtohinnoittelun tämänhetkisestä lainsäädännön tilasta, aineettoman omaisuuden tarkastelusta, siirtohinnoittelumenetelmistä ja näiden vertailusta, sekä lopuksi siirtohinnoittelumenetelmien vertailusta eri maiden ja alueiden välillä mahdollisten käyttö- ja käytänne-eroavaisuuksien selvittämiseksi omaan oikeuskäytäntöömme nähden.

Keskeisimpinä tulkinta- ja tutkimuslähteinä tutkimuksessa on käytetty OECD:n siirtohinnoitteluohjeita ja malliverosopimusta. Lisäksi lähteinä on käytetty aihealueeseen kuuluvaa oikeuskirjallisuutta, väitöskirjoja sekä verohallinnon ajankohtaista ohjeistusta ja muita viranomaisohjeita aihepiirin suhteen.

Aineettoman omaisuuden tarkan määrittelyn ja arvonmäärityksen tärkeys on entistä tärkeämpää kansainvälisen verotuksen kentässä tehtyjen edistysaskeleiden myötä. Tästä johtuen myöskin Suomen siirtohinnoittelua koskevaa lainsäädäntöä on jouduttu uudistamaan, etenkin dokumentointivaatimuksen osalta. Tämän lisäksi Suomessa käytettyjä siirtohinnoittelumenetelmiä vertailtaessa muilla alueilla käytettyihin menetelmiin voidaan todeta, että menetelmien käyttö on hyvin laajalti yhteneväistä oman käytäntömme kanssa.