Uskonnollinen kutsu ja lukijapaikkojen rakentuminen Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen 2010-luvun romaaneissa

Abstract

Tämän tutkielman kohteena ovat uskonnollinen kutsu ja lukijapaikkojen rakentuminen vanhoillislestadiolaisessa 2010-luvun romaanikirjallisuudessa. Vanhoillislestadiolaisuuden kustannustoiminnasta vastaavan Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys SRK:n romaaneista ovat tarkastelussa Reija Kaarlejärven Heijastuksia, Salla Sivulan Yhteen punotut sekä Pauli Matikaisen Siihen asti. Aineisto kytketään tutkimuksessa osaksi uskonnollisen kaunokirjallisuuden jatkumoa. Aineistoa tarkastellaan myös sen syntykontekstia, vanhoillislestadiolaisen kirjallisuuden ideologisena portinvartijana toimivan SRK:n kustannuslinjaa vasten.

Käsite uskonnollinen kutsu on johdettu Louis Althusserin käsitteestä ideologinen kutsu. Uskonnollinen kutsu puhuttelee lukijasubjektia ja pyrkii tuottamaan tästä uskonnollisesti maailmaa merkityksellistävän kristillisen subjektin. Tutkielman lähtöoletus on, että erilaiset uskonnollisen kutsun tyypit, kuten kutsut kääntymään, voimistumaan ja uskovien yhteisyyteen, rakentavat tekstiin paikkoja erilaisille potentiaalisille lukijoille. Tutkimuksessa kysytään, mitkä ovat ne erilaiset SRK:n kirjallisuuden rakentamat lukijapaikat, joihin aktuaalinen lukija voi astua sekä millaisin uskonnollisen kutsun keinoin näitä eri lukijapaikkoja tuotetaan tekstiin.

Analyysin perusteella liki kaikki SRK:n kirjallisuuden juoneen, henkilögalleriaan ja kerrontaan liittyvä aines on uskonnollisen kutsun palveluksessa. Jopa romanssin traditiosta lainatut elementit sekä uskoa kritisoiva ja skeptinen aines on tuotettu tavalla, joka on omiaan vahvistamaan uskonnollista maailmankatsomusta. Kaikista romaaneista hahmottuu myös kohtia, joihin on kirjoittautunut tietoisuus yleisön jakautuneisuudesta. Eri yleisöjen suostuttelemiseksi käytetään uskonnollisen kutsun eri koodeja.

Lähtöhypoteesin mukaan SRK:n kirjallisuutta tuotetaan vähintään kaksoisyleisölle: vanhoillislestadiolaisen viitekehyksen sisältä sekä sen ulkopuolelta lukeville. Analyysissa tekstistä hahmottuu ihannelukijapaikan lisäksi muitakin lukija-asemia, kuten suopean sisälukijan, epäilevän sisälukijan, ymmärtävän perinteenkannattajan, uteliaan ulkolukijan sekä vastustavan ulkolukijan lukijapaikat. Lukijapaikat asettuvat keskenään hierarkkiseen suhteeseen siten, että osa tekstin ehdottamista positioista näyttää luonnollisemmalta kuin toiset. SRK:n romaanit asettavat ensisijaiseksi uskomyönteisen sisälukijan luennan, jossa romaanin tuottama maailma näyttäytyy ehjänä, luonnollisena todellisuutena, joka vahvistaa uskonnollisen subjektin eheyttä. Lisäksi romaanit mahdollistavat luennan, jossa niitä luetaan kurkistusikkunana vieraaseen kulttuuriin ja todellisuuskäsitykseen.