Aivoinfarktin nykyinen hoito

Abstract

Opinnäytetyönä tehdyssä kirjallisuuskatsauksessani on esitetty tämän hetkisten tutkimustietojen valossa nykyinen aivoinfarktin hoito. Tällä hetkellä aivoinfarktin kuvantamismenetelmien kehittyessä etsitään keinoja tarjota mahdollisimman tehokasta hoitoa aivoinfarktipotilaille. Lähiaikoina on ilmestynyt tutkimuksia koskien liuotuksen ja trombektomian aikaikkunoiden mahdollista pidentämistä, verenpaineen säätelyn merkitystä toimenpiteiden aikana ja seurannassa sekä anestesiamenetelmien käyttöä trombektomian aikana. Käsittelen kirjallisuuskatsauksessani aivoinfarktin riskitekijöitä, diagnostiikkaa ja hoitotoimenpiteitä: liuotusta ja trombektomiaa. Tiedonhaussa olen käyttänyt neurologian ja akuuttilääketieteen oppikirjoja sekä erikoisalojen lehtien artikkeleita. Tietokantana on käytetty PubMedia. Trombektomian aikaikkunan pidentäminen on ollut monen tutkimuksen tavoitteena. Tällä hetkellä aikaikkunaa oltaisiin kasvattamassa jopa 24 tuntiin oireiden alusta, kun perfuusiokuvantamisella on pystytty todistamaan aivokudoksen hyvä kollateraalikierto ja pieni infarktivolyymi. Samaan aikaan on käyty väittelyä trombektomian aikana käytettävistä anestesiamenetelmistä. Väittelyä on käyty yleisanestesian ja sedaation välillä. Yleisanestesiaa ovat puoltaneet hengitysteiden hyvä hallinta, hyvät työskentelyolosuhteet trombektomian suorittamiselle ja hengitysteiden hyvä kontrollointi. Sedaation hyvänä puolena on osoitettu olevan tasaisempi verenpaineen säätely, joka takaisi paremman neurologisen selviämisen tulevaisuudessa ja pienemmän kuolleisuuden. Kuitenkin anestesiamuoto valitaan potilaan yksilöllisten tarpeiden mukaan, vaikka nykyisen tutkimustiedon valossa suositellaan käytettävän sedaatiota trombektomian aikana. Tällä hetkellä suositellaan liuotuksen aikana verenpaineen ylärajana olevan 185/110 mmHg:tä. AVH-yksikkössä tapahtuvan jatkohoidon aikana verenpaineen ylärajana pidetään 180/105 mmHg:tä. Liian korkea verenpaine altistaa aivokudoksen turvotukselle, aivojen sisäiselle verenvuodolle ja toisen asteen soluvaurioille, jolloin infarktialue voi laajentua. Kun kuvantamismenetelmät vielä tulevaisuudessa kehittyvät ja hoitolinjoja saadaan optimoitua, voidaan mahdollisimman monelle aivoinfarktin sairastavalle taataa tehokas hoito ja hyvä neurologinen toimintakyky.