Kauppiaita, kapinallisia ja myötäilijöitä : Neljän eurooppalaisen valtion roolit ja Kiina-politiikka systeemisen kilpailun aikakaudella
Ladataan...
561.45 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset5
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Kiinan taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen nousu sekä kiihtyvä systeeminen kilpailu ovat murtaneet Euroopan vuosikymmeniä jatkuneen idänpolitiikan. Vaikka Euroopassa pyritään luomaan yhtenäistä, riskienhallintaan tähtäävää strategiaa suhteessa Kiinaan, jäsenvaltioiden todelliset ulkopoliittiset vasteet ovat voimakkaasti eriytyneet. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten ja miksi eurooppalaisten valtioiden Kiina-politiikka on hajautunut tarkastelemalla neljää maata: Isosta-Britanniaa, Saksaa, Liettuaa ja Unkaria.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään K. J. Holstin kansallisten roolikäsitysten teoriaa, joka tarjoaa työkalut valtioiden ulkopoliittisen itsekuvan ja ulkoisten odotusten välisen dynamiikan ymmärtämiseen. Metodologisesti tutkielma on laadullinen ja vertaileva ulkopolitiikan tutkimus. Aineisto koostuu kohdemaiden virallisista ulko- ja turvallisuuspoliittisista strategioista, valtiojohdon keskeisistä puheista sekä asiantuntija-analyyseista. Teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla aineistosta tunnistetaan valtioiden omaksumat ulkopoliittiset roolit ja niihin liittyvät roolikonfliktit systeemisen kilpailun aikakaudella.
Empiirinen analyysi osoittaa, että taloudellinen riippuvuus yksinään ei selitä eurooppalaista hajaannusta, vaan taustalla vaikuttavat syvät kansalliset roolikonfliktit. Iso-Britannia on kokenut roolimurroksen pragmaattisesta sillanrakentajasta kohti turvallisuuskeskeistä haastajaa, kun taas Saksa tasapainoilee perinteisen kauppiasidentiteetin ja uuden geoekonomisen suojelijan roolin välillä. Liettua on profiloitunut normatiivisena kapinallisena, joka on valmis uhraamaan taloudellisen etunsa transatlanttisen turvallisuussuhteen vuoksi. Unkari puolestaan toteuttaa pragmaattisen myötäilijän roolia käyttäen Kiina-suhdetta vipuvartena oman sisäpoliittisen valtansa ja autonomiansa pönkittämiseen unionin sisällä.
Tutkielman johtopäätöksenä todetaan, että puheet Euroopan unionin yhtenäisestä Kiina-politiikasta ovat enemmän retorinen tavoite kuin poliittinen realiteetti. Systeemisen kilpailun aikakaudella valtiot priorisoivat jatkossa omia historiallisesti ja sisäpoliittisesti rakentuneita roolikäsityksiään ylikansallisten linjausten sijaan. Tutkimus vahvistaa rooliteorian selitysvoiman ulkopolitiikan muutosten ymmärtämisessä ja osoittaa, että ilman syvempää ymmärrystä kansallisista identiteeteistä EU:n yritykset rakentaa yhtenäistä rintamaa jäävät tehottomiksi. Työ tarjoaa uusia perspektiivejä eurooppalaisen ulkopolitiikan tutkimukseen kiihtyvän suurvaltakilpailun ja taloudellisen epävarmuuden keskellä.