Kohti päätöslauselmaa 1325 : Sukupuolesta turvallisuuskysymykseksi YK:n keskusteluissa 1997–2000

Abstract

Tutkielma tarkastelee Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 syntyprosessia sekä siihen johtaneita 1990-luvun kansainvälisiä poliittisia ja normatiivisia kehityskulkuja. Tutkimuksen kohteena on erityisesti se, miten sukupuolen, turvallisuuden ja rauhan välinen suhde jäsentyi osaksi kansainvälistä turvallisuuspolitiikkaa ennen päätöslausel- man hyväksymistä. Tutkimusongelma on, millaisten prosessien, toimijoiden ja kiistakysymysten kautta tämä muutos tapahtui. Tutkielma perustuu laadulliseen diskurssianalyysiin YK:n asiakirja-aineistosta, erityisesti pääsihteerin vuosien 1997–1999 raporteista, Pekingin toimintaohjelman seurannasta eli Peking+5-arviointiprosessista sekä turvallisuusneuvoston vuoden 2000 avoimen keskustelun pöytäkirjoista. Menetelmällisesti tutkimus yhdistää historiallisen kontekstualisoinnin ja diskurssianalyysin, samalla nojaten feministiseen kansainvälisten suhteiden tutkimukseen. Tutkielma osoittaa, että päätöslauselman 1325 synty ei ollut yksittäinen poliittinen läpimurto, vaan seurausta pitkäkestoisesta kehityksestä, jossa sukupuolen, rauhan ja turvallisuuden välistä suhdetta muotoiltiin ja vakiinnutettiin asteittain YK:n asiakirjoissa. Muutokseen vaikuttivat 1990-luvun konfliktit, kuten Ruandan kansanmurha ja Jugoslavian hajoamissodat, sekä kansalaisjärjestöjen aktiivinen toiminta. Tutkielman tulokset korostavat, että päätöslauselma edustaa kompromissia erilaisten poliittisten intressien välillä, mikä heijastuu myös sen muotoiluun ja sisältöön.

The study examines the process of the creation of United Nations Security Council Resolution 1325 and the international political and normative developments of the 1990s that led to it. The research focuses in particular on how the relationship between gender, security and peace was structured as part of international security policy before the resolution was adopted. The research problem is what kind of processes, actors and controversial issues this change took place through. The study is based on qualitative discourse analysis of UN documents, in particular the Secretary-General’s reports from 1997–1999, the follow-up to the Beijing Platform for Action, i.e. the Beijing+5 review process, and the minutes of the Security Council’s 2000 open debate. Methodologically, the study combines historical contextualization and discourse analysis, while drawing on feminist international relations research. The study shows that the emergence of Resolution 1325 was not a single political breakthrough, but the result of a long-term development in which the relationship between gender, peace and security was gradually formulated and established in UN documents. The changes were influenced by the conflicts of the 1990s, such as the Rwandan genocide and the wars of the breakup of Yugoslavia, as well as the active work of civil society organizations. The results of the study emphasize that the resolution represents a compromise between different political interests, which is also reflected in its formulation and content.