Perusopetuksen opettajien käsityksiä yhteisopettajuudesta ja sen merkityksestä työhyvinvoinnille

Abstract

Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli saada selville, millainen merkitys yhteisopettajuudella on perusopetuksen opettajien työhyvinvoinnille. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia vaikutuksia yhteisopettajuudella on opettajien käsitysten mukaan heidän työhyvinvointiinsa. Lisäksi kartoitettiin opettajien käsityksiä, miten yhteisopettajuutta tulisi kehittää työhyvinvoinnin tukemiseksi. Aiempiin opettajien kasvaneita työhyvinvointiongelmia kuvanneisiin tutkimuksiin perustuen, oli keskeistä selvittää, onko yhteisopettajuus keino tukea opettajien työhyvinvointia ja työssä jaksamista. Tutkimukseen osallistui kymmenen vapaaehtoista perusopetuksen opettajaa, joilla oli kokemusta yhteisopettajuudesta. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin fenomenografia, joka ymmärrettiin tässä tutkimuksessa käsitysten ja kokemusten tutkimisena. Tutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina etäyhteyden avulla. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä eri analyysiyksiköitä luokittelemalla.

Tämän tutkimuksen päätuloksien mukaan yhteisopettajuus on toimiessaan kannattava työtapa opettajien työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen kannalta. Tutkimuksen mukaan sama ihminen voi kokea erilaisia vaikutuksia riippuen siitä, miten yhteisopettajuus toimii. Tulokset osoittavat yhteisopettajuuden tukevan tai parantavan opettajien työhyvinvointia silloin, kun opettajat kokevat työtavan toimivaksi. Yhteisopettajuus tekee toimiessaan mahdolliseksi työn ja vastuun jakamisen sekä vertaistuen kokemuksen. Tutkimuksen perusteella yhteinen opetus myös keventää työtä ja työstä koettua mielen kuormaa. Tutkimuksen mukaan opettajat nauttivat ja innostuvat työstään yhteisopettajuuden myötä. Osa opettajista kokee työhyvinvointinsa parantuneen yhteisopettajuuden ansiosta. Toisaalta yhteisopettajuuden nähdään tukevan työhyvinvointia, vaikka työhyvinvointi olisi koettu aiemmin hyväksi. Tutkimuksen tärkeimmät huomiot kertovat toimivan yhteisopettajuuden merkityksen olevan iso työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen kannalta.

Tutkimuksen mukaan toimimaton yhteistyö haastaa koettua työhyvinvointia. Työn jakamisen epäoikeudenmukaisuus näkyy negatiivisesti jaksamisessa. Opettajat kokevat myös yhteisen opetuksen alkuvaiheen kuormittavana ja työtapaan pakottamisen kielteisenä. Haastavista vaikutuksista huolimatta yhteisopettajuus koetaan työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen kannalta tärkeänä, jos työtavasta on saanut vastapainoksi positiivisia kokemuksia.

Tutkimuksen tärkeimmät huomiot osoittavat opettajien kaipaavan koko koulun ja työparien välisiä yhteisiä näkemyksiä yhteisopettajuudesta sekä asenneilmapiirin muuttuvan työtapaa kohtaan myönteisemmäksi. Tutkimuksen perusteella yhteisopettajuutta voidaan kehittää työhyvinvoinnin kannalta pedagogisia toimintatapoja ja ajatuksia jakamalla sekä kouluttautumisen ja sosiaalisen oppimisen kautta. Johdon koordinoimat esivalmistelut, kuten työparin valinta, opettajien valmiuksien kartoittaminen sekä opettajien omien vaikutusmahdollisuuksien ja suunnitteluajan lisääminen ovat käsitysten mukaan keskeisiä asioita yhteisopettajuuden kehittämisessä työhyvinvoinnin näkökulmasta. Tutkimuksen mukaan opettajat toivovat yhteisopettajuudesta laajempaa käytännettä. Tulokset osoittavat opettajien kaipaavan muutosta yhteisöllisempään toimintakulttuuriin, jossa työn haasteita ratkaistaan yhdessä. Havainnot kertovat opettajan työhön sisältyvän vaatimuksia, joita voi olla raskasta kantaa yksin. Tästä syystä toimivaksi rakentuva yhteisopettajuus voi olla ratkaisu opettajien työssä kokemaansa kuormituksen helpottamiseen, ja siten työhyvinvoinnin tukemiseen.