Udmurtin kielen lauseadverbiaalit

Abstract

Tutkin työssäni udmurtin kielessä esiintyviä lauseadverbiaaleja. Lauseadverbiaalit ovat sanoja, jotka ovat hyvin löyhässä suhteessa lauseeseen tai irrallisia lauserakenteesta. Ne ovat merkittäviä lauseen merkityksen kannalta: ne määrittävät koko lausetta ja antavat sille erilaisia modaalisia merkityksiä. Lauseadverbiaalien avulla ilmaistaan puhujan tai kirjoittajan suhtautumista siihen, mistä puhutaan, kuinka todenmukaisena puhuja sitä pitää tai mistä tieto on alun perin peräisin.

Udmurtin kielen lauseadverbiaalit ovat vähän tutkittu kielen osa-alue. Pohjustan lauseadverbiaalien tutkimusta selvittämällä udmurtin partikkelien tutkimuksen historiaa, yleisiä partikkelien ja lauseadverbiaalien tutkimiseen liittyviä ongelmia ja käsittelemällä lyhyesti lauseadverbiaalien ja modaalisuuden teoriaa udmurtinkielisten esimerkkien valossa.

Käsittelyosassa tutkin erityisesti lauseadverbiaalien edustumista aineistoni teksteissä. Aineistoni koostuu kolmesta udmurtinkielisestä tekstistä: neuvostoaikaisesta kommunistisesta nuortenkirjasta Pavlik Morozovista, Suomen historiaa ja nykytilaa käsittelevästä tietokirjasta Suomi eilen ja tänään sekä Uuden testamentin evankeliumiteksteistä. Tarkastelen lauseadverbiaalien määrää, käyttöä, vastineita suomen- ja venäjänkielisissä teksteissä sekä eroja eri tekstien välillä.

Olen rajannut tutkimukseni viiteen eri lauseadverbiaaliin. Käsittelemiäni sanoja ovat varmuutta ilmaiseva дыр, jonkun vaikuttamista joltakin ilmaiseva кадь, puhujan johtopäätöksistä kertova лэся, mahdollisuutta ilmaiseva оло sekä toisen käden tietoa välittävä пе.

Tutkimukseni osoittaa, että lauseadverbiaalien esiintymät kirjoitetussa tekstissä ovat vähäisiä. Eniten niitä esiintyy dialogimuotoisessa tekstissä. Faktateksti sisältää hyvin vähän lauseadverbiaaleja, mutta useimpien lauseadverbiaalien käyttö on silti mahdollista myös faktatekstissä. Toisinaan käytetyn lauseadverbiaalin valinta on kiinni puhujasta itsestään, mutta niiden merkityksissä ja käyttötavoissa on myös valintaa ohjaavia ja niiden käytön toisistaan erottavia tekijöitä.