Pienryhmämuotoisen täydennyskoulutuksen vaikuttavuus oppimiseen

Abstract

Lähtökohdat: Täydennyskoulutuksella on tärkeä rooli lääkärien ammattitaidon kehittämisessä ja ylläpidossa. Interaktiiviset opetusmenetelmät lisäävät tutkitusti täydennyskoulutuksen vaikuttavuutta. Suurin osa täydennyskoulutuksesta järjestetään kuitenkin luentomuotoisena opetuksena, jonka vaikuttavuus on tutkimuksissa jäänyt vähäiseksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko pienryhmäopetukseen perustuvalla yksittäisellä täydennyskoulutuksella vaikutusta oppimiseen.

Menetelmät: Lääkärit osallistuivat pienryhmämuotoiseen täydennyskoulutukseen Lääkäri 2018 -täydennyskoulutustapahtumassa. Täydennyskoulutuksen aiheena oli äkillinen välikorvatulehdus. Oppimisen arviointia varten tehtiin kysely, jossa kysyttiin 22 teoriakysymystä äkillisestä välikorvatulehduksesta. Kyselyn maksimipistemäärä oli 60 pistettä. Osallistujat tekivät kyselyn täydennyskoulutusta ennen (alkutasokysely) ja 3,5 kuukautta sen jälkeen (lopputasokysely). Osallistujat saivat molemmista kyselyistä arvosanan (heikko (<30p), välttävä (30-35p), tyydyttävä (36-41p), hyvä (42-50p), erinomainen (51- 60p)) osaamisensa mukaisesti. Oppimista arvioitiin pistemuutoksen avulla. Kohtalaisen oppimisen rajana pidettiin yli kymmenen pisteen parannusta ja hyvän oppimisen rajana yli 20 pisteen parannusta alku- ja lopputasokyselyn välillä.

Tulokset: Alku- ja lopputasokyselyyn vastanneita lääkäreitä oli yhteensä 38. Pistekeskiarvo parani alkutasokyselystä lopputasokyselyyn keskimäärin viidellä pisteellä (27 vs. 32 pistettä, p<0,001). Oppimista tapahtui 29 % (11/38) osallistujan kohdalla. Heistä kaksi edusti hyvää oppimista ja yhdeksän kohtalaista oppimista. Oppiminen oli yleisintä lääkäreillä, joiden alkutasokyselyn arvosana oli ”heikko” (8/11).

Päätelmät: Tämän tutkimuksen perusteella pienryhmäopetukseen perustuvalla yksittäisellä täydennyskoulutuksella on vaatimaton vaikutus oppimiseen. Oppimistulokset olivat parempia lääkäreillä, joiden lähtötaso oli heikompi.