Nuorten mielenterveysongelmat ja siirtymä työmarkkinoille : Pitkittäinen rekisteritutkimus mielenterveysongelmista kärsivien nuorten elämänkulusta pääkaupunkiseudulla

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan pääkaupunkiseudulla asuvien mielenterveysdiagnoosin saaneiden nuorten siirtymää työmarkkinoille elämänkulkunäkökulmasta. Elämänkulkunäkökulma mahdollistaa työmarkkinoille siirtymisen analysoimisen prosessina. Koska tutkimuskohteena on mielenterveysongelmista kärsivät, tarkastellaan tuloksia myös terveyserojen näkökulmasta ja tarkemmin sosiaalisen valikoitumisen hypoteesin näkökulmasta. Mielenterveysongelmat heikentävät työkykyä, niihin liittyy vahva stigma, ja ne voivat vaikuttaa monin tavoin mahdollisuuksiin onnistua työmarkkinoille siirtymisessä. Työmarkkinoille siirtymisen aikaisilla vastoinkäymisillä voi puolestaan olla merkitystä koko työuran kannalta.

Tutkimuksen tavoitteena on kuvata mielenterveysongelmista kärsivien nuorten polkuja aikuisuuteen sekä selvittää, onko eri mielenterveysongelmien välillä eroja työmarkkinapoluissa. Tutkimuksen aineistona käytetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Peruspalveluhankkeeseen koottua rekisteriaineistoa. Aineisto kattaa kaikki vuosina 2005–2014 ainakin kerran Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla asuneet 18–34-vuotiaat sekä heidän seurantatietonsa vuoteen 2016 saakka. Aineistosta seurataan vuonna 1987 syntyneitä miehiä ja naisia, joilla oli 18–24-vuotiaana käynti erikoissairaanhoidossa ICD-10 -luokituksen mukaisella psykiatrisella diagnoosilla. Kaikkiaan otos kattaa 1200 henkilöä, joista 61,8 prosenttia on naisia.

Menetelminä käytetään sekvenssianalyysia ja multinomiaalista logistista regressioanalyysia. Sekvenssianalyysissa yksilöiden työmarkkina-asemaan perustuvien polkujen väliset etäisyydet lasketaan Optimal Matching -analyysilla, jonka jälkeen polut luokitellaan polkutyyppeihin etäisyyksien perusteella käyttäen klusterianalyysia. Lopuksi eri psykiatristen diagnoosien yhteyttä siirtymätyyppeihin tarkastellaan multinomiaalisella logistisella regressioanalyysilla. Analyysit tehdään molemmille sukupuolille erikseen.

Tulosten perusteella merkittävä osa mielenterveysongelmista kärsivistä nuorista oli töiden ja opiskeluiden ulkopuolella kulkevilla poluilla. Lisäksi miesten ja naisten työmarkkinapolut poikkesivat selvästi toisistaan. Psykiatrisen diagnoosin omaavista miehistä lähes puolet oli poluilla, joita kuvasi ensisijaisesti töiden tai opiskelun ulkopuolella oleminen. Naisista noin neljäsosa oli vastaavilla poluilla. Eroa selittää osittain ainakin miesten ja naisten erilaiset diagnoosit. Sekä miehillä että naisilla päihteisiin ja käyttäytymiseen liittyvät psykiatriset diagnoosit sekä skitsofrenia olivat yhteydessä epäsuotuisempiin polkutyyppeihin. Ne myös vähensivät todennäköisyyttä olla työ- tai opiskelupoluilla. Skitsofrenia ja päihteisiin liittyvät diagnoosit olivat selvästi yleisempiä miesten keskuudessa.