Itsesääntelyn riittävyys urheilun väkivaltatilanteissa

Abstract

Tutkielman aiheena on urheiluväkivalta ja sen itsesääntelyn riittävyys lajiliittojen toimesta. Tutkielma keskittyy erityisesti siihen, missä määrin lajiliittojen itse asettamat sääntelytoimet, kuten kurinpito ja koulutus, riittävät ehkäisemään, vähentämään ja käsittelemään väkivaltatilanteita urheilussa. Tutkielmassa sovelletaan oikeusdogmaattista eli lainopillista metodia, ja keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä on urheilun sisäisen itsesääntelyn ja oikeudellisen sääntelyn välinen suhde. Tutkielman keskeiset havainnot osoittavat, että urheiluväkivaltaa on mahdollista säännellä sekä itsesääntelyn että oikeudellisten toimenpiteiden avulla, mutta useimmissa tapauksissa itsesääntely on koettu tehokkaammaksi ja joustavammaksi tavaksi puuttua väkivalta tilanteisiin. Erityisesti koulutuksella uskotaan olevan merkittävä rooli väkivallan ennaltaehkäisyssä tulevaisuudessa. Tulosten perusteella suositellaan lajiliittojen välistä yhteistyötä ja tehokkaiden väkivallan ehkäisymallien jakamista, itsesääntelyn parantamiseksi. Lisäksi esitetään, että urheilunväkivallan sääntelyssä painopiste on hyvä pitää lajikohtaisen itsesääntelyn kehittämisessä.