Troponiini ja fyysinen rasitus

Abstract

Sydänlihaksen rakenneproteiinien, troponiinien, pitoisuuksien mittaus verestä on sydäninfarktidiagnostiikan kulmakivi. Menetelmä on kuitenkin hieman epäspesifi, sillä pitoisuudet saattavat kohota muissakin tilanteissa, kuten eteisvärinässä tai keuhkoemboliassa. Tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että troponiinipitoisuudet ovat kohonneet myös vaativan urheilusuorituksen jälkeen yhtä nopeasti kuin sydäninfarktitilanteessa. Mekanismia fyysisen rasituksen aikaansaamaan troponiinien vapautumiseen ei vielä tiedetä, mutta todennäköisesti se on erilainen verrattuna sydäninfarktin aikaiseen mekanismiin nähden, sillä rasituksen jälkeen pitoisuudet palautuvat normaalitasolle huomattavasti nopeammin sydäninfarktiin verrattuna, mikä puoltaisi sitä, että rasituksen aikainen sydänlihasvaurio olisi palautuva. Urheilusuorituksen kesto ja intensiteetti ovat itsenäisiä tekijöitä, joiden on todistettu nostavan troponiinipitoisuuksia urheilusuoritusten jälkeen ja näistä kahdesta tekijästä intensiteetillä on todettu suurempi vaikutus pitoisuuksiin. Tutkimuksissa myös nuorempi ikä, miessukupuoli ja vähäinen harjoittelun määrä ovat osoittautuneet tekijöiksi, jotka ennustavat mahdollisesti suurempia troponiinipitoisuuksia rasituksen jälkeen, mutta osaltaan näiden parametrien tulokset selittyvät joko suorituksen korkeammalla intensiteetillä tai pidemmällä kestolla. Jos potilas, jolla troponiinipitoisuudet ovat koholla, kertoo harrastaneensa fyysisesti raskasta liikuntaa edeltävästi, on lääkärin hyvä pitää mielessä, että pitoisuudet voivat olla koholla urheilusuorituksen jälkeen, ja tällöin potilaalta on hyvä kysyä tarkempia tietoja urheilusuorituksesta ja sen loppumisajankohdasta. Kliinisessä päätöksenteossa potilaan anamneesi ja EKG ovat vahvassa roolissa eikä johtopäätöksiä saisi tehdä ainoastaan troponiinipitoisuutta tuijottamalla, sillä se saattaa johtaa lääkäriä harhaan.