Frequent Utilization of Emergency Medical Services : A retrospective study on prevalence and contributing factors

Abstract

A small number of patients account for a disproportionately high number of emergency medical services contacts and have complex, partially unmet health and social needs. Contributing factors include multiple health-related and socio-economic challenges. Emergency medical services primarily focus on acute trauma and health emergencies and therefore have limited capacity to meet the multifaceted and diverse needs of frequent users. There is no universal definition or accepted threshold for frequent use of emergency medical services. The aim of this article-based master’s thesis is to advance understanding of frequent use of emergency medical services by integrating data from emergency medical services, emergency departments, and urgent primary care, and by examining the prevalence, characteristics, and associated factors of frequent use using an exploratory approach that distinguishes between frequent and non‑frequent users without predefined assumptions. A retrospective registry study was conducted using pre-existing data consisting of 40 263 electronic patient care reports representing 25 738 patients. Subsequent contacts with emergency departments and urgent primary care within a 28-day follow-up period were analyzed. The data included mission-related information, such as vital signs, NEWS2 scores, location, and date, as well as care process–related information, including diagnoses, admission dates, and procedures. Literature review was conducted to summarize existing evidence on frequent emergency medical services use. As no agreed threshold was identified, patients in the highest decile of service utilization were examined. Frequent users were compared with non-frequent users in terms of their characteristics. Chi-square (χ²) and Fisher’s exact tests analyzed categorical variables. Univariate logistic regression analyses were limited to age and sex, the only variables constant within individuals, while other variables varied between contacts. Only minor differences were identified between frequent and non-frequent users. Frequent users’ contacts were more often associated with non-urgent missions and conveyances, as well as with nonspecific reasons for contact. Clinical conditions did not differ significantly between groups. Older age and female sex were significantly associated with frequent emergency medical services use. Frequent users accounted for over 25 % of all emergency medical services contacts, predominantly during daytime hours and for non-urgent, nonspecific complaints. Findings are consistent with previous research. Frequent use of emergency medical services is a complex phenomenon linked to socio‑economic challenges, which current health care services may not adequately address. Health care data alone may be insufficient to identify frequent users and their needs, highlighting the potential value of integrating information on social determinants of health.

Pieni potilasryhmä käyttää paljon ensihoidon palveluja. Toistuvaan ensihoidon käyttöön liittyy useita terveydellisiä ja sosioekonomisia haasteita. Ensihoidon ensisijaisesti tavoite on akuuttien traumojen ja hätätilanteiden hoito, minkä vuoksi sen keinot vastata toistuvien käyttäjien tarpeisiin ovat rajalliset. Toistuvalle ensihoidon käytölle ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää tai yksiselitteistä raja-arvoa. Tämän artikkelimuotoisen pro gradu -tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä ensihoitopalvelujen toistuvasta käytöstä yhdistämällä ensihoitopalvelujen, päivystyspoliklinikoiden ja kiireellisen perusterveydenhuollon aineistoja. Tutkimuksessa tarkastellaan toistuvan käytön yleisyyttä, demografiaa ja siihen liittyviä tekijöitä. Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä rekisteritutkimuksena hyödyntäen aiemmin kerättyä aineistoa, joka koostui 40 263 ensihoitokertomuksesta 25 738 potilaalta. Analyysi sisälsi ensihoitokontaktia seuranneet päivystyspoliklinikan ja perusterveydenhuollon päivystyksen käynnit 28 vuorokauden seuranta-ajalta. Aineisto sisälsi tehtäväkohtaisia tietoja, kuten vitaalielintoiminnot, NEWS2-pisteet, tapahtumapaikan ja ajankohdan, sekä hoitoprosessiin liittyviä tietoja, kuten diagnoosit, hoitoon ottamisen ajankohdat ja toimenpiteet. Tutkielmaa varten toteutettiin kirjallisuuskatsaus aiemman tutkimusnäytön kokoamiseksi ensihoidon toistuvasta käytöstä. Kirjallisuuden perusteella ei voitu määrittää yksiselitteistä raja- arvoa, joten analyysissä tarkasteltiin potilaita, jotka kuuluivat akuuttihoidon palveluiden käytön ylimpään kymmenykseen. Toistuvien ja ei-toistuvien käyttäjien ominaispiirteitä vertailtiin keskenään. Luokittaisia muuttujia analysoitiin khiin neliö -testillä (χ²) ja Fisherin tarkalla testillä. Logistinen regressioanalyysi rajattiin ikään ja sukupuoleen, sillä ne olivat ainoat potilaskohtaisesti muuttumattomat tekijät. Muut muuttujat, kuten tehtävän kiireellisyys, vaihtelivat kontaktien välillä. Toistuvasti ja ei-toistuvasti palveluja käyttävien potilaiden välillä havaittiin vähäisiä eroja. Toistuvien käyttäjien kontaktit olivat useammin kiireettömiä ja yhteydenoton syyt epäspesifisiä. Kliininen tila ei eronnut merkitsevästi ryhmien välillä. Iän ja naissukupuolen yhteys ensihoidon toistuvaan käyttöön oli tilastollisesti merkitsevä. Toistuvat käyttäjät vastasivat yli 25 prosentista kaikista ensihoidon tehtävistä, jotka painottuivat pääosin virka-aikaan ja liittyivät kiireettömiin sekä epäspesifisiin vaivoihin. Tulokset ovat yhdenmukaisia aiemman tutkimusnäytön kanssa. Ensihoitopalvelujen toistuva käyttö on monisyinen ilmiö, joka liittyy sosioekonomisiin haasteisiin, eikä nykyinen terveydenhuoltojärjestelmä välttämättä kykene vastaamaan näihin tarpeisiin riittävästi. Potilastiedot eivät välttämättä riitä toistuvien käyttäjien tunnistamiseen tai heidän tarpeidensa ymmärtämiseen, mikä korostaa sosiaalisten taustatekijöiden huomioimisen merkitystä.