Ihmiskauppasäännöksen käsitteellinen merkityssisältö

Abstract

Ihmiskaupan onnistunut torjunta vaatii tehokasta lainsäädäntöä. Ihmiskaupasta rikosvastuuseen päätyminen riippuu siitä, miten ihmiskauppa määritellään ja muotoillaan tunnusmerkistöksi sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Tässä tutkimuksessa selvitettiin ihmiskauppasäännöksen RL 25:3:1 momentin kolmen käsitteellisesti avoimen tunnusmerkistötekijän (riippuvaisen aseman, turvattoman tilan ja painostamisen) merkityssisältöä rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen täsmällisyysvaatimuksen eli epätäsmällisyyskiellon valossa. Tutkimuksen pääkysymyksenä oli, millaisia merkityssisältöjä riippuvaisen aseman, turvattoman tilan ja painostamisen käsitteisiin on liitetty lainvalmistelussa, oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa. Toisena pääkysymyksenä oli, millainen käsitesuhde näiden kolmen käsitteen välillä vallitsee. Tutkimuksen taustaksi selvitettiin säännöksen syntyä: kriminalisoinnin käynnistymistä, lainvalmistelua, uuden säännöksen alkuvuosien epäselvyyksiä ja lakiin tehtyjä muutoksia, minkä tavoitteena oli merkityssisällön kontekstualisoiminen. Tutkimuksen viitekehyksen muodostivat säännöksen muotoilemisen historiallinen ajankohta ja valmisteluprosessi, kansainvälinen kehitys, rikoslain uudistaminen, rakenneoppi, tulkintaoppi sekä rikosoikeudellinen laillisuusperiaate. Tutkimuksen tarkastelukulma oli lainsäädännöllinen ja lainopillinen, lähestymistapa teoreettinen ja käsitteellinen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sekä hermeneuttista tekstintulkintaa että käsiteanalyysiä. Tutkimuksessa havaittiin, että tunnusmerkistön avointen käsitteiden merkitykset ja käsitteille valitut termit koettelevat täsmällisyysvaatimusta. Käsitteiden avoimuuteen, epäselvyyteen ja liialliseen tulkinnanvaraisuuteen ei asiakirjojen perusteella kiinnitetty lainvalmisteluvaiheessa juurikaan huomiota. Käsiteanalyysin perusteella voidaan todeta, että riippuvaisessa asemassa keskeinen alistussuhde, turvattomassa tilassa keskeinen uhrin haavoittuvuuden väärinkäyttö ja painostuksessa keskeinen tahdon manipulointi eivät selkeästi ilmene valmisteluaineistoista, säännöksen sanamuodoista, tuomioista tai kirjallisuuslähteistä. Merkityssisällöt ovat ainoastaan pääteltävissä oikeuslähteistä systemaattisesti niitä analysoitaessa. Keinojen väliset käsitesuhteet eivät sen sijaan selviä oikeuslähteiden avullakaan. Kansainvälisessä käytössä olevaa haavoittuvuuskäsitettä ei ole myöskään tarkasteltu mahdollisena selkeyttävänä yläkäsitevaihtoehtona riippuvaiselle asemalle ja turvattomalle tilalle. Erityisesti turvattoman tilan käsitteeseen sisältyy merkittäviä epäselvyyksiä. Tutkimuksen kontribuutiona on säännöksen käsitteistön järjestely- ja määrittelytyön tukeminen. Syvempi käsiteanalyysi ja koko tunnusmerkistön tarkastelu on katsottava tarpeelliseksi, sillä täsmällisyysvaatimus edellyttää tunnusmerkistöiltä ennakoitavuutta, ja rikosvastuun toteutuminen nojaa tehokkaaseen tunnusmerkistöön. Lisäanalyyseissä on suositeltavaa yhdistää rikosoikeudellinen ja oikeusfilosofinen näkökulma sekä kansainväliseen yhtenevyyteen ohjaava lähtökohta.