Objektin rakennetyypit ja sijanvalinta keskitason S2-oppijoiden YKI-testivastauksissa

Abstract

Tutkielma käsittelee objektin rakennetyyppejä ja sijanvalintaa keskitason S2-oppijoiden YKI-testivastauksissa. Kyseessä on deskriptiivinen tapaustutkimus, joka kuvaa informanttien kielitaidon tasoa tietyllä hetkellä. Tarkastelun kohteena ovat objektin eri rakennetyyppien käyttö ja distribuutio eli jakauma testivastauksissa, NP-objektin sijojen distribuutio sekä tarkkuus eri sijojen käytössä.

Informantteja on yhteensä kahdeksan ja edustettuja äidinkieliä neljä. Ryhmän heterogeenisuus mahdollistaa lähtökielen vaikutuksen minimoimisen objektin käytön taustalla. Vaikka vertailu eri äidinkielisten informanttien välillä kulkee jossakin määrin mukana analyysiluvusta toiseen, vertailu ei ole tutkimuksen päätavoite. Sen sijaan työssä on keskitytty saamaan aineiston koon rajoissa mahdollisimman yleispätevä käsitys keskitason S2-oppijoiden objektin käytöstä ja käytön haasteista. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on konstruktiopohjainen lähestymistapa, joka näkee kielen dynaamisena, jatkuvassa liikkeessä olevana systeeminä. Teorian vahvuus muun muassa välikieliteoriaan verrattuna on se, että sen mukaan oppimisprosessi ei ole koskaan täysin valmis. Se myös korostaa kielen kommunikatiivista luonnetta ollen näin linjassa nykyaikaisten oppimiskäsitysten kanssa. Aineiston analyysissä hyödynnän soveltuvin osin DEMfad-mallia ja sen tarjoamia käsitteitä. Mallin avulla tarkastelen objektien käytön frekvenssiä, tarkkuutta ja distribuutiota.

Frekvenssiltään hallitsevin objektin rakennetyyppi on ensimmäisen hypoteesini mukaisesti NP-objekti. Sen lisäksi aineistossa esiintyy A-infinitiivilausekkeita sekä että-lauseita. Myös NP-objektien distribuutio on odotuksenmukainen; suurin osa objekteista on sijaltaan partitiiveja. Mitä tulee sijanvalinnan tarkkuuteen, parhaiten hallussa ovat ainestoni analyysin perusteella partitiiviobjektit. Norminmukaisten sijojen määrä on suurempi kuin nominatiivien ja genetiivien kohdalla. Eniten hankaluuksia tuottavat genetiiviobjektit, mikä tukee toista hypoteesiani. Kolmas hypoteesini, joka koskee nominatiivien liikakäyttöä, ei sen sijaan saa aineiston pohjalta vahvistusta. Huomionarvoista on myös se, että akkusatiivia ei käytetä aineistossa lainkaan, vaikka norminmukaisesti esiintymiä pitäisi olla kolme. Kyse on kuitenkin niin pienestä määrästä, ettei sen perusteella ole mahdollista vetää suurempia johtopäätöksiä akkusatiivin käytön haastavuudesta. Kaikki akkusatiivitapaukset korvattiin partitiivilla, kuten myös suurin osa genetiiveistä. Nominatiivin tilalla esiintyi sen sijaan useimmiten genetiivi.