Sosiaalityön pääaineopiskelijoiden poliittisuus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Abstract

Rakenteellisen sosiaalityön vaikuttavuudesta on käyty viime vuosina keskustelua. Hyvinvointivaltio on muutoksessa– eivätkä muutokset ole yhdenmukaisia sosiaalityön tavoitteiden kanssa. Tutkimus tulevien sosiaalityöntekijöiden asennoitumisesta politiikkaan ja osallistumisesta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on tärkeää, sillä yksi sosiaalityön ydintehtävistä on vaikuttaminen eriarvoistaviin rakenteisiin.

Tarkastelin tässä tutkimuksessa sosiaalityön opiskelijoiden kiinnostusta politiikkaa kohtaan, yhteiskunnallista vaikuttamista sekä sosiaalityön poliittisuuden kieltämistä eli sosiaalityön depolitisointia. Käytin aineistona valtakunnallista sosiaalityön opiskelijoiden kyselyaineistoa vuodelta 2019 (N=608). Kiinnostusta politiikkaa kohtaan mittasin kysymyksellä kiinnostuksesta ja yhteiskunnallista vaikuttamista vastaajan osallistumisella yhteiskunnallisesti kantaaottavaan tapahtumaan tai mielenilmaukseen. Asennoitumista depolitisoimiseen tarkastelin väitteellä siitä, tuleeko sosiaalityöntekijöiden pitäytyä neutraaleina poliittisissa kysymyksissä. Tutkin asenteita ja osallistumista käyttämällä selittävinä muuttujina ikää, opintojen aloitusvuotta, työkokemuksen pituutta, aikaisempaa korkeakoulututkintoa sekä puoluevalintaa. Tarkastelin lisäksi, miten opiskelijoiden asennoituminen politikkaan ja depolitisoivat asenteet ovat yhteydessä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Menetelminä käytin ehdollisia jakaumia sekä binääristä logistista regressioanalyysia.

Keskeisten tulosten mukaan sosiaalityön opiskelijat olivat kiinnostuneita politiikasta; heistä 84 prosenttia ilmaisi kiinnostuksensa, mikä tukee ajatusta ennakoivasta sosialisaatiosta. Opintojen aloitusvuosi selitti kiinnostusta; 2015–2018 välillä opintonsa aloittaneet olivat kiinnostuneempia politiikasta kuin ennen vuotta 2015 aloittaneet ja ensimmäisen vuoden opiskelijat. On siis mahdollista, että sosiaalityön opiskelijat sosiaalistuvat poliittisesti opintojen aikana, mutta yhteys ei ole lineaarinen kiinnostuksen heiketessä pidempään opiskelleilla. Sosiaalityön depolitisoinnin kannalla oli 11 prosenttia vastaajista ja 37 prosenttia vastaajista oli osallistunut yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen edeltävän viiden vuoden aikana. Puoluevalinta selitti eniten kiinnostusta politiikkaan, depolitisointia sekä aktiivista osallistumista yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Vasemmistoliittoa äänestäneet olivat kaikkein kiinnostuneimpia politiikasta, kannattivat vähiten sosiaalityön depolitisointia sekä osallistuivat aktiivisimmin yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. SDP:tä äänestäneet erosivat poliittisen kiinnostuksen suhteen Vasemmistoliittoa äänestäneistä; he olivat vähemmän kiinnostuneita, omasivat useammin depolitisoivia asenteita ja olivat passiivisempia osallistumaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tulos vasemmistoliittoa äänestäneiden asenteista mukailee aikaisempia tutkimustuloksia, joiden mukaan vasemmistolainen ideologia on yhteydessä luottamukseen omista poliittisista kyvyistä sekä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Kuitenkin myös SDP:n sijoittuu poliittisella vasemmisto−oikeisto-akselilla vasemmalle, joten tulos on osittain ristiriitainen. Sosionomitaustaiset olivat kaikista passiivisimpia osallistumaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen vaikka heillä voidaan ajatella olevan sosiaalihuollon työkokemusta. Samaan aikaan vastaajat, joilla oli työkokemusta 3–12 kuukautta, olivat osallistuneet yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen useammin kuin ne, joilla oli alle kolmen kuukauden tai yli vuoden työkokemus. On mahdollista, että sosiaalityöntekijät sosiaalistuvat työpaikoilla vallitseviin käytäntöihin ja asenneilmapiiriin, jolloin opintojen aikaisen sosialisaation vaikutus vähenee.