Tarkan näön alueen ulkopuolella olevan tavuviivan merkitys aloittelevilla lukijoilla

Abstract

Parafovea on näkökentän alue, jossa olevia merkkejä ihminen ei näe tarkasti, mutta jossa olevaa informaatiota ihminen pystyy käyttämään lukiessaan hyödyksi. Ihminen kiinnittää lukiessaan katseensa tarkan näön alueella olevaan sanaan ja samalla prosessoi parafoveassa olevaa seuraavaa sanaa. On todettu, että jo ainakin 2.-luokkalaiset osaavat hyödyntää tätä parafoveasta saatavaa tietoa lukiessaan, 1.-luokkalaisilla tulokset eivät ole yhtä selviä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko tavuviivasta parafoveassa hyötyä tai haittaa 1.- ja 2.-luokkalaisilla lapsilla. Koehenkilöiden silmänliikkeet rekisteröitiin silmänliikekameralla heidän lukiessaan virkkeitä tietokoneen ruudulta. Virkkeissä oli kaksi- tai kolmitavuinen kohdesana, jossa puolessa tilanteista oli tavuviivat ja puolessa tilanteista ei. Käytössä oli tekniikka, jossa luettava teksti pystytään muuttamaan kesken lukemisen ilman, että koehenkilö huomaa sitä. Tämä muutos tapahtui koehenkilön siirtäessä katsetta kohdesanaan. Muutos tapahtui kohdesanoissa puolessa tilanteista, jolloin kohdesanoista joko lähti tavuviivat tai niihin tuli tavuviivat. Lopuissa tilanteista kohdesanat pysyivät samanlaisena. Tutkimuksessa testattiin kolmea hypoteesia. Ensimmäinen hypoteesi oli, että 1.- ja 2.-luokkalaisten on sujuvampaa lukea ilman tavuviivoja, kuten aikaisemmissa tuloksissa on todettu. Lukuaikojen tulokset eivät tukeneet tätä hypoteesia, mutta fiksaatioiden määrän tulokset tukivat. Toinen hypoteesi oli kaksiosainen: muutoksen seurauksena pois lähtevät tavuviivat nopeuttavat koehenkilöiden lukemista verrattuna siihen, että kohdesanoissa on koko ajan tavuviivat, ja muutoksessa kohdesanoihin tulevat tavuviivat hidastavat lukemista verrattuna siihen, että kohdesanoissa ei ole tavuviivoja ollenkaan. Tulokset tukivat hypoteesien toteutumista. Kolmas hypoteesi oli, että parafoveassa olevat tavuviivat helpottaa 1.- ja 2.-luokkalaisten lukemista. Tulokset eivät tukeneet hypoteesia, mutta 1.-luokkalaisten kohdalla oli viitteitä siitä, että muutoksessa tavuviivojen lähteminen pois hidastaa lukemista. Tämän tutkimuksen perusteella ei voida tehdä varmoja johtopäätöksiä siitä, ovatko koehenkilöt saaneet tietoa seuraavan sanan tavurakenteesta. Sen selvittämiseksi tulisi tehdä vastaavanlainen koe, jossa tavuviivan paikkaa varioitaisiin niin, että se olisi oikealla paikallaan tavurajalla tai väärässä kohdassa sanaa. Tulosten perusteella näyttää kuitenkin siltä, että varsinkin 2.-luokkalaiset saattavat saada parafoveasta tietoa seuraavaksi luettavaksi tulevan sanan tavurakenteesta.