PARKINSONIN TAUDIN SYVÄAIVOSTIMULAATIOHOITO TURUN YLIOPISTOLLISESSA KESKUSSAIRAALASSA

Abstract

Tässä tutkielmassa käsitellään Parkinsonin taudin syväaivostimulaatiohoitojen tuloksia Turun yliopistollisessa keskussairaalassa ja tehdään kirjallisuuskatsaus aiheesta. Tarkoituksenamme oli selvittää syväaivostimulaatiohoitojen hoitovasteita, haittavaikutuksia ja komplikaatioita, sekä vertailla niitä muiden yksiköiden tuloksiin. Tutkimuksen aineistona käytettiin Tyksin potilastietokannasta poimittuja kirjauksia, oiretutkimusten (UPDRS-III) tuloksia, lääkekirjauksia (LED= levodopa equivalent dose) ja sairaalafyysikoiden asennustarkkuusmittauksia. Leikkausta edeltäviä ja leikkauksen jälkeisiä UPDRS-III-pisteitä ja LED:iä, sekä kliinistä kuvaa vertailtiin toisiinsa hoitovasteen arvioimiseksi. Tutkimuksemme perusteella Tyksin Parkinsonin tauti-potilaiden syväaivostimulaatio hoidot ovat onnistuneet hyvin. UPDRS-III pisteet alenivat keskimäärin 47,8% ja LED aleni keskimäärin 43,5%, mikä vastaa muiden sairaaloiden raportoimia lukuja. Haittojen ja komplikaatioiden esiintyvyys oli myöskin samaa luokkaa kuin muissa sairaaloissa. Asennustarkkuusmittauksien mukaan elektrodit oltiin asetettu hieman tavoiteltua posteriorisemmin, mutta poikkeaman keskiarvo oli kansainvälisiin tuloksiin verraten hyvä. Syväaivostimulaatio on vakiintunut edenneen Parkinsonin taudin hoitomuoto, mutta hoidon toteutuksessa on eroavaisuuksia sairaaloiden kesken. Suurimmassa osassa sairaaloista stimulaattorit asennetaan potilaan ollessa hereillä ja aivojen sähköistä toimintaa mitataan mikroelektrodien avulla. Tyksin kokemuksen mukaan MER:stä on hyötyä kolmasosalla potilaista. Kuitenkin osa sairaaloista toteuttaa stimulaattoriasetukset yleisanestesiassa ilman neurofysiologisia mittauksia hyvin hoitotuloksin. Syväaivostimulaatiota ja siihen liittyviä tekniikoita tutkitaan ahkerasti ja nykyisten tekniikoiden tilalle tai rinnalle tulee todennäköisesti uusia tekniikoita. Näin ollen myös hoitokäytännöt tulevat todennäköisesti tulevaisuudessa muuttumaan.