Positiivinen pedagogiikka varhaiskasvatuksen opettajien toteuttamana

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajien määritelmiä positiivisesta pedagogiikasta. Lisäksi tutkittiin, kuinka varhaiskasvatuksen opettajat toteuttivat positiivista pedagogiikkaa varhaiskasvatuksen ryhmissä, ja minkä he kokivat muuttuneen positiivisen pedagogiikan myötä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa positiivisen pedagogiikan erilaisista toimintatavoista varhaiskasvatuksen kentällä, ja positiivisen pedagogiikan roolista varhaiskasvatuksen pedagogisena suuntauksena sitä toteuttavien varhaiskasvatuksen opettajien näkökulmista. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin, jonka aineisto kerättiin viiden yksilöhaastattelun avulla. Haastateltavaksi haettiin varhaiskasvatuksen opettajia, jotka tietoisesti toteuttavat positiivista pedagogiikkaa työssään. Haastattelut toteutettiin vuoden 2022 kevään ja syksyn aikana. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.

Tutkimustulosten mukaan varhaiskasvatuksen opettajat määrittelivät positiivisen pedagogiikan lähtevän opettajan omasta suhtautumistavasta ja asenteesta, sekä olevan osa varhaiskasvatuksen arjen kaikkea toimintaa. Lisäksi sen määriteltiin tavoittelevan lasten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kasvattamista. Toimintatavat, joilla opettajat positiivista pedagogiikkaa toteuttivat, jakautuivat seuraaviin pääteemoihin: myönteiset oppimiskokemukset, osallisuuden toteutuminen, opettajan suhde lapseen, työyhteisön toimintakulttuuri, lasten vuorovaikutus ja yhteistyö kodin kanssa. Vaikutusten osalta opettajat näkivät positiivisen pedagogiikan tuovan sekä myönteisiä muutoksia että haasteita varhaiskasvatukseen. Myönteisiä muutoksia olivat lasten taitojen lisääntyminen, sietokyvyn kasvaminen, kotien palaute ja opettajien työssä jaksaminen. Haasteiksi opettajat kokivat ennakkoluulot ja virheajattelun positiivista pedagogiikkaa kohtaan, sekä varhaiskasvatuksen yleiset haasteet. Yleisesti ottaen positiivinen pedagogiikka koettiin opettajien keskuudessa myönteisellä tavalla ja heidän käyttämänsä toteuttamistavat olivat keskenään ja aiempien tutkimuksien kanssa samansuuntaisia.