Immunomäärityksen kehittäminen Wilsonin taudin tunnistamiseksi vastasyntyneiltä

Abstract

Wilsonin tauti on harvinainen periytyvä kupariaineenvaihdunnan häiriö, jossa kuparia kertyy erityisesti maksaan, aivoihin ja silmien sarveiskalvolle. Wilsonin tauti johtuu mutaatiosta ATP7B-geenissä, joka koodaa pääosin maksassa esiintyvää ATP7B-proteiinia. Mutaation seurauksena ATP7B ei onnistu siirtämään kuparia eteenpäin sitä sitovalle seruloplasmiinille vaan kuparia kertyy maksaan, kunnes sitä alkaa vapautua hallitsemattomasti verenkiertoon. Wilsonin taudin oireet ovat hyvin epäspesifisiä, mikä viivyttää usein diagnoosia. Vaikka tautia voidaan tehokkaasti hoitaa, jo syntyneitä vaurioita elimistössä ei pystytä korjaamaan. Tästä syystä Wilsonin taudin aikainen diagnosointi on ensiarvoisen tärkeää. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää seruloplasmiinin ja ATP7B:n soveltuvuutta biomerkkiaineena vastasyntyneiden seulontaan.

Työssä kehitettiin entsyymiaktiivisuutta mittaavaa määritystä seruloplasmiinin määrän mittaamiseksi. Reaktiossa seruloplasmiini hapettaa substraatin synnyttäen ruskean välituotteen, joka pH:n muutoksella saadaan muutettua mitattavaksi värireaktioksi. Määritystä tutkittiin sekä seerumi, että veriveritäplänäytteellä. Veriveritäplänäytteestä eluoitu seruloplasmiini pyrittiin ensin kiinnittämään kaivoon vasta-aineella, jotta reaktion mittaamista häiritsevä hemoglobiini saadaan poistettua. ATP7B:n mittaamiseksi veritäplänäytteestä pystytettiin kaksipuoleinen immunomääritys.

Seruloplasmiinin mittaaminen onnistui seeruminäytteestä mutta veritäplänäytteellä mittausta ei onnistuttu suorittamaan. Seruloplasmiinin mittaamiseksi kehitetyn määrityksen suurimmaksi ongelmaksi muodostui hemoglobiinin aiheuttama häiriö mittauksessa. Vasta-aineen sitoutuminen vaikutti seruloplasmiinin entsyymiaktiivisuuteen ja esti näin määrityksen toteuttamisen valitulla lähestymistavalla. ATP7B:n mittaamiseksi pystytetyssä määrityksessä positiivisen kontrollinäytteen puuttuminen aiheutti ongelmia. Saatujen signaalien spesifisyyttä oli vaikea arvioida ja pitävien johtopäätösten tekeminen oli haastavaa.

Wilsonin taudin diagnosoiminen vastasyntyneiltä ja pieniltä lapsilta on osoittautunut erittäin haastavaksi. Kuitenkin taudin seulonta aikaisessa vaiheessa olisi äärimmäisen tärkeää pysyvien elinvaurioiden välttämiseksi. Tutkimusta sopivan biomerkkiaineen ja määritystavan löytämiseksi on edelleen jatkettava entistä aikaisempien diagnoosien varmistamiseksi.