Osakeomistusten julkisuus : hallintarekisterilakihankkeen anatomia

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee HE 28/2016 pohjalta vuonna 2017 hyväksyttyä, usean lain kokonaisuutta, josta julkisuudessa käytettiin nimitystä hallintarekisterilaki. Tarkastelu keskittyy lakihankkeen lausuntokierroksilla annettujen lausuntojen ja eduskuntakäsittelyissä käytettyjen puheenvuorojen sisällön empiiriseen analyysiin Grounded Theory-tutkimusmenetelmän mukaista kvalitatiivista aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen.

Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä selvitetään, millä argumenteilla lakihanketta kommentoitiin lausuntakierroksilla. Ensimmäisenä alakysymyksenä selvitetään lakihankkeesta käydyn eduskuntakeskustelun sisältö ja toisena eduskuntakeskustelussa käytettyjen oikeudellisten argumenttien juridista kestävyyttä selvitetään vertaamalla argumentteja oikeusoppineilta saatuihin lausuntoihin.

Lausuntokierroksilla käytetyt argumentit muodostivat viisi aihealuetta. Nämä olivat Omistajatieto, EU tavoitteet, Lainvalmistelu, Sijoittajan asema ja Erilliset. Näistä muodostettu, lausuntojen keskeisen sisällön tiivistävä avainkategoria Omistusten julkisuuden ensisijaisuus osoittaa osakeomistusten julkisuuden tärkeydestä vallinneen lausunnon antajien kesken laajan konsensuksen. Julkisuuden heikkenemisellä nähtiin merkittäviä vaikutuksia taloudellisen rikollisuuden lisääntymiseen. Eduskunta-puheenvuorojen tuoma lisäarvo lausunnoissa käytettyihin argumentteihin verrattuna oli vähäinen, eikä uusia argumentteja juurikaan esitetty. Kun myöskään lausunnoissa esiintyneet, mutta eduskuntakeskustelusta puuttuneet argumentit eivät olleet riittävän merkityksellisiä avainkategorian kyseenalaistamiseksi, vahvistaa puheenvuorojen analyysi lausunnoista muodostetun avainkategorian ja samalla mainitun konsensuksen olemassaolon myös eduskuntapuolueiden kesken. Tämä omistusten julkisuuden ensisijaisuus ylitti painoarvollaan selvästi EU:n tavoitteisiin liittyvät argumentit. Eduskunnassa käytetyt oikeudelliset argumentit keskittyivät ns. Norjan mallin soveltamisen mahdollisuuteen Suomen lainsäädännössä. Mallin soveltuvuuden puolesta pidettiin 43 puheenvuoroa ja sitä vastaan 37 puheenvuoroa. Oikeusoppineiden lausunnoissa otettiin tähän kysymykseen hyvin varovaisesti kantaa, joten tyhjentävää vastausta edustajien oikeudellisten argumenttien kestävyydestä ei saatu. Eduskuntakeskustelun perusteella tästä lakihankkeen kannalta keskeisestä oikeudellisesta kysymyksestä ei edustajilla ollut käytössään riittävää oikeudellista selvitystä.