Parkinsonin tautia sairastavan henkilön puhe- ja äänioireiden logopedisen kuntoutuksen vaikutus koettuun elämänlaatuun
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset22
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Parkinsonin tauti on etenevä, hermostoa rappeuttava sairaus, jota sairastaa maailmanlaajuisesti yli 1,5 % yli 65 vuotiaista. Taudinkuvalle tyypillisiä ovat motoriset liikeoireet, joista liikkeiden hitaus, lihasten jäykkyys, tasapainovaikeudet ja lepovapina toimivat diagnosoinnissa tunnuselementteinä. Näiden lisäksi 60–90 %:lla sairastuneista esiintyy puhe- ja äänioireita, joista tyypillisimpiä ovat hiljainen puheääni ja pienentyneet artikulaatioliikkeet. Puhe- ja äänioireiden myötä moni Parkinsonin tautia sairastava vetäytyy sosiaalisista tilanteista, ja taudin on havaittu vaikuttavan kielteisesti sairastuneen subjektiiviseen elämänlaadun kokemukseen. Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessamme selvitimmekin, voidaanko logopedisten puhe- ja äänioireisiin keskittyvien kuntoutusmenetelmien avulla parantaa sairastuneen elämänlaatua.
Toteutimme katsauksemme kirjallisuushaun PubMed-tietokannassa, ja hakutuloksen seurauksena lopulliseen katsaukseen valikoitui yhteensä 18 tutkimusartikkelia sisäänotto- ja poissulkukriteerien perusteella. Lopullisissa katsauksen artikkeleissa raportoitiin Parkinsonin taudin logopedisten interventiomenetelmien vaikutuksia yksilön kokemaan elämänlaatuun ja elämänlaatua tutkittiin ainakin yhdellä mittausmenetelmällä.
Kirjallisuuskatsauksemme tulokset osoittavat, että puhe- ja äänioireisiin keskittyvällä kuntoutuksella on Parkinsonin tautia sairastavien elämänlaatua parantavia vaikutuksia. Katsaukseemme sisällytetyistä tutkimuksista voidaan johtaa erityisesti havainto siitä, että intensiiviset terapiamuodot vaikuttavat olevan tehokkaita sairastuneen elämänlaadun kohentamisessa. Tähän viittaavia tuloksia havaittiin useita eri mittausmenetelmiä hyödyntämällä. Tuloksia tulee kuitenkin tarkastella kriittisesti tutkimusten pienten otoskokojen ja niissä ilmenevien tilastollisen raportoinnin rajoitteiden vuoksi. Kirjallisuuskatsauksemme tukee kliinistä päätöksentekoa nostamalla tämän tutkimuksissa tyypillisesti toissijaisena tuloksena raportoidun elämänlaadullisen näkökulman päätarkastelun kohteeksi, ja on siksi hyvä pohja tulevaisuuden tutkimukselle. Onkin tärkeää saada laadukasta jatkotutkimusta logopedisten interventioiden elämänlaadullisista vaikutuksista.