Sopeutuminen elämään erityislapsen kanssa : tarina selviytymisestä vanhempien kertomana
506.15 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset244
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkielmassani perehdyin vanhempien selviytymisen kokemuksiin elämästä erityislapsen
kanssa sisällönanalyysin ja narratiivisen analyysin keinoin. Tutkimuskysymyksenäni oli
selvittää millaisen vanhemmuuden tarinan nämä haastateltavat kertovat erityislapsen
vanhempana ja millaiset tekijät ovat tukeneet vanhemmuutta ja selviytymistä. Teoriataustana
käytin ekologista ja ekokulttuurista teoriaa, jotka painottavat arjen sujuvuutta lapsen kehitystä
tukevana alustana ja nostavat esille yhteiskunnan rakenteet, palvelut sekä kasvuympäristön,
korostaen näiden kaikkien toimivuutta yksilön kannalta.
Tutkielman aineisto oli valmiiksi kerättynä yhteiskuntatieteellisessä tietoarkisto Ailassa ja
aineisto sisälsi neljän erityislapsiperheen vanhemman haastattelut. Sisällönanalyysiä ja
narratiivista analyysiä hyväksi käyttäen luokittelin vanhempien kertomukset kolmeen
erilaiseen tarinatyyppiin, jotka olivat yhteiskunnan osallisuuteen liittyvä tarina, sosiaaliseen
osallisuuteen liittyvä tarina sekä sopeutuminen erityislapsiperheen elämään liittyvä tarina.
Vanhempien selviytymistä tuki osallisuus yhteiskunnassa, joka mahdollisti vanhemmille
työssäkäynnin ja lapsille päiväkodin ja koulun. Lapsen itsenäistymiseen suhtauduttiin
elämään kuuluvana luonnollisena jatkumona.
Sosiaalisen osallisuuden merkitys selviytymistä tukevana tekijänä näyttäytyi parisuhteen,
vertaistuen, sukulaisten ja ystävien kautta. Keskustelu ja tuen jakaminen puolin ja toisin tuotti
vanhemmille hyvää mieltä ja iloa. Sopeutumisen tarinassa vanhemmat näyttäytyivät
vanhempina, joiden identiteetti ei ollut pelkästään erityislapsen vanhempana oleminen vaan
he olivat tavallisia vanhempia, joille oli syntynyt erityistä tukea lapsi. Vanhemmat olivat
löytäneet selviytymiskeinoja omien harrastusten, elämän merkityksellisyyden ja huumorin
keinoin. Myös vanhempien oma resilienssi oli kasvanut elämänkokemusten myötä.
Yhteenvetona totean, että tässä tutkielmassa haastateltujen vanhempien omat
selviytymiskeinot ja ulkopuoliset resurssit kohtasivat toisensa niin, että heidän oma sisäinen
tarinansa ja eletty elämä olivat lähellä toisiaan. Selviytyminen voimistui osallisuuden
laajentuessa eri elämänalueilla ja kaikki osa-alueet yhdessä toteutuessaan lisäsivät
vanhempien sopeutumista ja kykyä elää jokaisen perheen omannäköistä elämää.