Lapsi parisuhdeväkivallan kokijana : rikosoikeudellinen asema

Abstract

Tutkimusaiheena tässä pro gradu -tutkielmassa on vanhempien välinen parisuhdeväkivalta lapsen oikeuksien näkökulmasta. Tarkoituksena on tutkia lapsen rikosoikeudellista asemaa silloin, kun lapsi altistuu vanhempiensa väliselle parisuhdeväkivallalle, mutta fyysinen väkivalta ei kohdistu lapseen itseensä. Aihe on aina ajankohtainen ja tärkeä, koska parisuhdeväkivalta on vakava rikos, ja sitä sivusta todistava haavoittuva lapsi kärsii väkivallasta väkivallan tekijän ja kohteen lisäksi. Tutkimuksessani kritisoin rikosoikeudellisten oppien kautta sitä, miksi vanhempien välisen väkivallan tahallisuus, huolimattomuus, tai edes suojeluvastuun laiminlyönti, ei nykylainsäädäntöä tulkittaessa ulotu lapsen henkiseen pahoinpitelyyn tai vaihtoehtoisesti vammantuottamukseen, vaikka se tietyissä tilanteissa olisikin mahdollista. Esille nostetaan lapsen suojeluvelvollisuus, jota tarkastellaan hiljattain annetun hallituksen esityksen laiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta HE 88/2018 kautta. Lisäksi tarkastelun alle otetaan lyhyesti lapsen vahingonkorvausoikeudellinen asema tutkimusaiheen mukaisessa kontekstissa. Tutkielmassa halutaan selvittää, tulisiko lapsella olla asianomistajan asema kuvatun laisessa tilanteessa nykyistä rikoslainsäädäntöä ja sen oppeja tulkittaessa, ja millaisin lainsäädännöllisin toimin lapsen oikeus tulisi turvata. Tarkastelun alle otetaan Ruotsin lakiehdotus, Motion till riksdagen 2018/19:2267 Stärk barns rättigheter ja siitä seurannut säännösehdotus, joka astuu Ruotsissa voimaan vuoden 2021 aikana. Lopputuloksena ehdotetaan laintulkinnan muutosta sekä Ruotsin mallia vastaavia muutoksia Suomeen.