Psykiatrisen osastohoidon aikaiset itsemurhat : Integratiivinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Suomessa tehdään satoja itsemurhia vuodessa, joista osa tapahtuu psykiatrisen osastohoidon aikana. Kohonnut itsemurhavaara on yleinen syy hoitoon hakeutumiselle tai sinne ohjautumiselle. Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvata osastohoidon aikana tapahtuvien itsemurhien yleisyyttä, niiden taustalla olevia tekijöitä sekä sitä, minkälaisia toimia on tehty turvallisuuden parantamiseksi osastoilla. Tutkielman tavoitteena on tarjota näyttöön perustuvaa tietoa toteutuneista itsemurhista, jotta niistä voitaisiin oppia ennaltaehkäisemään itsemurhia sairaalassa ja osastohoidon aikana. Tämä kandidaatintutkielma on toteutettu integratiivisena kirjallisuuskatsauksena keväällä 2024. Tiedonhaku suoritettiin Cinahl-, PubMed-, Medic-, Psych-info- ja Psychology Database -tietokannoista. Perushakulausekkeella, jota muokattiin tietokantojen vaatimusten mukaisesti, saatiin 591 tulosta, ja kaksoiskappaleiden poiston jälkeen jäi 416. Lopulliseen katsaukseen valikoitui 11 tutkimusta, joiden laatua arvioitiin JBI:n tai MMAT arviointikriteereiden mukaisesti. Tutkimukset olivat kvantitatiivisia ja monimenetelmä tutkimuksia, joita analysoitiin sisällön erittelyllä. Valittujen tutkimusten perusteella voidaan todeta, että itsemurhia tapahtuu psykiatrisilla osastoilla merkittäviä määriä, jopa noin 5 % kaikista itsemurhista, mutta luku on pienentynyt aiemmasta. Tulokset ja ilmoitustavat vaihtelivat hieman alueittain. Yleisin itsemurhan tekotapa osasto-olosuhteissa on hirttäytyminen. Erot seuraavaksi yleisimmillä keinoilla vaihtelivat tutkimuksittain. Yleisimmät tekijät itsemurhiin oli yleisimmin yhteydessä miessukupuoli, aiemmat itsemurhayritykset, mielialahäiriö tai skitsofrenia yhdessä päihde- tai persoonallisuushäiriön kanssa ja toivottomuus. Osasto-olosuhteiden turvallisuuden lisäämiseksi suositellaan toivottomuuden kartoittamista ja kirjaamista, fyysisten ympäristöjen turvallisuutta, itsetuhoisuuden arvioimista ulos tai kotilomille lähtiessä, hoitosuhteen luottamuksellisuutta, toivon ylläpitämistä sekä sosioekonomisen tilanteen kartoitusta. Itsemurhalukujen pienentyminen viittaa siihen, että systemaattisella työllä itsemurhien ehkäisemiseksi voidaan säästää ihmishenkiä ja täten myös omaisten ja henkilökunnan inhimillistä kärsimystä välillisinä osapuolina. Lisää tutkimusta tarvitaan erilaisten teknisten keinojen käytöstä itsemurhien ehkäisykeinoina osasto-olosuhteissa.