YLÄKOULU HYVINVOINNIN KONTEKSTINA : Seitsemäsluokkalaisten kokemuksia koulusta ja sen kyvystä tuottaa autonomian, kompetenssin ja yhteisöllisyyden kokemuksia

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on arvioida Anne Konun (2002) koululaisten hyvinvoinnin mallin sekä psykologisten perustarpeiden (Ryan & Deci 2000; 2017) teorioiden yhteensopivuutta sekä tutkia koulua ympäristönä, joka mahdollistaa nuorten psykologisten perustarpeiden tyydyttymisen sekä hyvinvoinnin kokemuksen syntymisen. Psykologisilla perustarpeilla viitataan Ryanin ja Decin (2000; 2017) määrittelemiin universaaleihin ja sisäsyntyisiin tarpeisiin (autonomia, kompetenssi ja yhteisöllisyys), joiden voidaan katsoa mahdollistavan yksilön hyvinvoinnin ja kukoistuksen.

Kyseessä on kvantitatiivinen tutkimus, jonka tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2006 - 2010. Tutkimukseen osallistui yhteensä 390 seitsemäsluokkalaista nuorta, joista 188 on tyttöjä ja 198 poikia. 4 vastaajaa on jättänyt sukupuolensa ilmoittamatta. Tutkimuksen lähtökohtana toimii Konun (2002) kouluhyvinvoinnin mittari. Aineisto on käsitelty ja analysoitu IBM SPSS Statistics -ohjelman versiolla 25.

Tutkimuksen pääkomponenttianalyysin tuloksiksi saatiin neljä lähes samansisältöistä faktoria sekä ala- että yläkoulun osalta. Nämä faktorit ovat sosiaalisen yhteisön normit, luokan sosiaalinen tiiviys, yleinen koulukokemus ja osallisuus. Tarkasteltaessa faktoreiden sisältöjä, ja vertailtaessa niitä psykologisiin perustarpeisiin, havaitaan samankaltaisia teemoja ainakin autonomian ja sosiaalisen yhteisön normien sekä yhteisöllisyyden ja luokan sosiaalisen tiiviyden väliltä. Osallisuuden faktorista puolestaan löytyy yhteisiä sisältöjä sekä autonomia että yhteisöllisyyden tarpeiden kanssa. Kompetenssiin viittaavia teemoja ei löytynyt, mikä saattaa johtua siitä, että useita kompetenssiin liittyviä väittämiä jouduttiin jättämään analyysista pois.

Tämän tutkimuksen perusteella piirtyy kuva, jossa alakoulussa tarpeet tyydytty-vät paremmin kuin yläkoulussa, ja jossa tyttöjen kokemukset koulusta ympäris-tönä ovat merkittävästi myönteisempiä kuin poikien kokemukset. Toisaalta kou-lussa vaikuttaa olevan myös mahdollisuuksia koulukokemusten muuttumiselle etenkin tarkasteltaessa ryhmiä, jotka kokevat koulun erittäin kokonaisvaltaisen myönteisesti tai kielteisesti. Kokemukset koulusta näyttävät myös korreloivan voimakkaasti keskenään.