Rajat ylittävien sulautumisten verotukselliset esteet

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan yhtiöiden toteuttamien rajat ylittävien sulautumisten verotuksellisia esteitä EU-vero-oikeuden näkökulmasta. Rajat ylittävien sulautumisten esteiden ja rajoitusten poistaminen on tunnistettu yhdeksi tavoitteeksi sisämarkkinoiden toiminnan edistämisessä. Tämän tavoitteen edistämiseksi EU-alueelle on säädetty yritysjärjestelydirektiivi, jonka kantavana periaatteena on edellyttää EU:n jäsenvaltioita kohtelemaan kansallista ja rajat ylittävää sulautumista tasapuolisesti.

Jatkuvasti vahvemmin globalisoituvassa maailmassa, jossa yhä useampi yhtiö harjoittaa liiketoimintaa useamman jäsenvaltion alueella, on kuitenkin huomattavissa, että tilastollisesti valtioiden rajojen yli sulautumisia tapahtuu verraten harvoin. Tämän tutkielman tarkoituksena onkin selvittää, voiko tätä tilastoa selittää erilaiset verotukselliset esteet, joiden vuoksi yritysjärjestelyn toteuttaminen on kannattamatonta yhtiöille. Tutkielma on metodiltaan oikeusdogmaattinen, mutta se sisältää myös oikeuspoliittista de lege ferenda -metodia ja paikoin oikeusvertailua. Tutkielman lähdeaineisto koostuu pitkälti oikeuskirjallisuudesta ja oikeuskäytännöstä, etenkin EU-tasolla, mutta myös Suomen oikeuden tasolla.

Tutkielmassa on tunnistettu useita puutteita ja ongelmallisia tulkintatilanteita, joita yhtiöille voi syntyä tällä hetkellä voimassa olevan EU-oikeuden ja jäsenvaltioiden kansallisten lainsäädäntöjen vuoksi. Erityisesti maastapoistumisverotukseen, tappioiden siirtymiseen ja riittämättömään harmonisointiin liittyen on tunnistettavissa haasteita. Näihin teemoihin liittyvät ongelmat asettavat rajat ylittävät sulautumiset merkittävästi epäedullisempaan asemaan ja tekevät rajat ylittävästä järjestelystä vähemmän houkuttelevaa. Tällainen haittavaikutus rajoittaa yhtiöiden sijoittautumisvapautta, joka pitäisi lähtökohtaisesti olla turvattu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen nojalla. Sijoittaumisvapaudelle asetettuja rajoituksia tullaan tutkielmassa tarkastelemaan suhteessa niiden oikeuttamisperusteisiin eli yleistä etua koskeviin pakottaviin syihin.

Tulkintaongelmat juontavat juurensa pitkälti yritysjärjestelydirektiivin luonteeseen minimiharmonisoivana direktiivinä, jolla on jätetty paljon liikkumavaraa kansallisille lainsäätäjille ja tuomioistuimille. Rajat ylittäviin sulautumisiin sovellettavia ohjeita on tämän vuoksi luotu laaja-alaisesti EUT:n oikeuskäytännössä, ja monilta osin komission alkuperäiset näkemykset ja tavoitteet rajat ylittävien sulautumisten osalta ovat jääneet toteutumatta. On myös otettava huomioon, että tällaiset EUT:n luomat periaatteet ovat yleensä seurausta yksittäistapauksen olosuhteista ja usein myös tilanteista, joissa periaatteita on johdettu muista järjestelyistä kuin nimenomaisesti rajat ylittävistä sulautumista. Nämä tekijät ovat osaltaan johtaneet rikkonaiseen 28 kansallisen verojärjestelmän kokonaisuuteen, joka kokonaisuutena arvioiden on verovelvollisten kannalta monella tavalla epäedullinen. Rajat ylittäviin sulautumisiin liittyen on tunnistettavissa useita muutostarpeita, jotka on arvioitava ja joiden johdosta on ryhdyttävä lähtökohtaisesti EU-tasoisiin lainsäädäntötoimenpiteisiin.