Inhimillinen turvallisuus : Kiistelty käsite YK:n yleiskokouksen keskusteluissa vuosina 2008–2024

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee, miten inhimillisen turvallisuuden kä site on ymmä rretty Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokouksen debateissa vuosina 2008–2024. Tutkielman tavoitteena on analysoida käsitteen kerrostumia, selittää sen kiistanalaisuutta ja ymmärtää, miksi käsite on saanut osakseen vain ajoittaista huomiota. Tutkielma tarkastelee, miten kä sitteen mää rittelyyn pyrkinyt multilateraalinen prosessi eteni ja millaisia tulkintoja jäsenvaltiot ovat sen sisällöstä esittäneet. Tutkimus nojaa kansainvälisen kä sitehistorian perinteeseen ja hyödyntää laadullista tekstianalyysia valtioiden puheenvuorojen tarkastelussa. Tutkielma osoittaa, että inhimillisestä turvallisuudesta käytiin aktiivista ja intensiivistä keskustelua vuosina 2008–2012, mutta menetti sen jälkeen momentuminsa. Keskeinen kiistakysymys liittyi käsitteen soveltamisalaan sekä sen suhteeseen muihin kansainvälisiin normeihin. Osa valtioista korosti sen yhteyttä konflikteihin ja rauhanrakentamiseen, kun taas toiset painottivat kehitysnäkökulmaa. Määrittelyprosessin tuloksena omaksuttiin laaja-alainen tulkinta, joka kattoi näistä ulottuvuuksista molemmat. Vaikka yhteisymmärrys käsitteen määritelmästä saavutettiin vuonna 2012, näkemykset sen käytännön soveltamisalasta jatkuivat hajanaisina. Vuoden 2014 keskustelu tarkasteli käsitteen käytännön soveltamista YK:n uusia kestävän kehityksen tavoitteita silmällä pitäen, mutta kiinnostus käsitettä kohtaan oli jo selvästi hiipumaan päin. Vaikka käsitteen tunnustettiin tarjoavan hyödyllistä syötettä käytännön politiikkatoimiin ja SDG-prosessiin, sen saama huomio oli aikaisempiin vuosiin verrattuna marginaalinen. Vuonna 2024 käsite nousi kuitenkin uudelleen esiin ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen ja sai jälleen laajaa tukea jäsenmailta. Inhimillinen turvallisuus nähtiin keinona välttää siiloja ja vahvistaa kansainvälisiä ja kansallisia kumppanuuksia niin kehitys- kuin turvallisuuskysymyksissä. Samalla osa valtioista piti käsitettä kuitenkin edelleen liian epämääräisenä, mikä on rajoittanut sen institutionalisoitumista YK:n korkean tason asiakirjoissa. Pro gradu osoittaa, että inhimillinen turvallisuus on samanaikaisesti laajaa hyväksyntää nauttiva, mutta tulkinnallisesti avoin käsite, jonka soveltuvuus eri käyttötarkoituksiin on ollut sen sekä vahvuus että heikkous. Vaikka käsite on osoittautunut hyödylliseksi erityisesti paikallistason konteksteissa, sen laaja-alaisuus ja monitulkintaisuus ovat vaikeuttaneet sen vakiinnuttamista globaalin tason ohjaavaksi periaatteeksi.