Kodin ja päiväkodin välinen yhteistyö sosiaalisina tilanteina – vanhempien kertomuksia päivittäisistä kohtaamisista

Abstract

Tämän pro gradu –tutkielman tarkoitus oli selvittää, minkälaisina vanhemmat kokevat päivittäiset kohtaamistilanteet päiväkodissa sekä vanhempien ja ammattikasvattajien keskinäiset roolit näissä tilanteissa, vanhempien näkökulmasta. Kodin ja ammattikasvattajien välinen yhteistyö vaikuttaa lapsen kasvuun ja oppimiseen ja sitä ohjaavat velvoittavat asiakirjat, opetussuunnitelmat ja varhaiskasvatussuunnitelma. Yhteistyö on saanut monenlaisia tulkintoja historian saatossa; Vanhempien näkeminen lastensa asiantuntijoina on verrattain uusi näkökulma.

Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa käytettiin Bronfenbrennerin ekologista systeemiteoriaa, jossa perhe ja varhaiskasvatus nähdään toisiinsa kytköksissä olevina lapsen kasvuympäristöinä. Ennakko-oletuksena tutkimuksen alkaessa oli, että vanhempien kuvauksissa näkyy kodin ja varhaiskasvatuksen välisen yhteistyön osapuolien erilaiset asemat. Aiempien tutkimusten perusteella päiväkodin työntekijöiden ammatillisuuden ja asiantuntijuuden korostus herättää vanhemmissa tyytymättömyyttä.

Aineisto koostui 26:sta vanhempien kirjoittamasta narratiivista. Aiheena oli päiväkodin eteistilanne, lasta vietäessä päiväkotiin ja kotiin haettaessa. Erityisen tarkastelun kohteena tarinoissa oli sosiaalisen tilanteen kuvaus. Analyysin pohjana käytettiin Goffmanin kehysanalyysiä. Myös diskurssianalyysiä käytettiin kirjoitettujen narratiivien analysoinnin tukena. Vanhempien kuvauksista luokiteltiin sosiaalisia tilanteita, joita kategorioitiin arjen ja rutiinien kehyksiksi, kommunikaation kehyksiksi, sosiaalisen etäisyyden kehyksiksi sekä tunteiden kehyksiksi.

Asiantuntijuuden korostus ja yhteistyön osapuolten asymmetria näyttäytyivät erilaisilla painotuksilla halki aineiston. Päiväkotiin saapumisen rutiinit nähtiin arjen helpottajina ja normaaliuden ylläpitäjinä. Päiväkodin nähtiin olevan rutiinien luomisesta vastuussa. Kommunikaatioon liittyvät odotuksen ja tulkinnat olivat kirjavia, mikä näkyi osaltaan kuulumistenvaihtoon liittyvissä toivomuksissa ja sen saamissa merkityksissä. Osa vanhemmista toivoi perusteellisia kuvauksia hoitopäivistä, kun taas osa vanhemmista toivoi kuulevansa päivän kulusta vain tarvittaessa. Sosiaalisella etäisyydellä ylläpidettiin perinteistä asiantuntijuutta ja toisaalta vanhemman omaa toimijuutta. Tulosten valossa voidaan vanhempien sanoa jopa odottavan ja toivovan tietyissä tilanteissa perinteistä asiantuntijuutta vanhemman toimijuuden mahdollistajana. Tasavertaisina vuorovaikutuksen osapuolina itsensä kokeneiden vanhempien kertomuksista kuului ammatillisen asiantuntijuuden ja suomalaisen varhaiskasvatuksen arvostus.