Sijaisopettajana työskentely osana opettajaopiskelijoiden ammatillisen identiteetin muotoutumista

Abstract

Luokanopettajaopiskelijoille tarjoutuu yleensä paljon tilaisuuksia tehdä oman alansa sijaisuuksia jo opiskeluaikana. Opiskelijat tekevät sijaisuuksia vaihtelevia määriä. Osa aloittaa sijaisuudet heti opiskelujen alettua ja tekee niitä paljon valmistumiseensa saakka. Osa taas keskittyy vain opintoihinsa ja astuu työelämään vasta valmistuttuaan. Tässä tutkimuksessa tutkitaan, miten paljon ja miksi sijaisuuksia tehdään, millaisia sijaisuuskokemuksia opiskelijoilla on ja miten he kokevat näiden kokemusten vaikuttavan ammatti-identiteettinsä kehittymiseen. Opettajan ammatillinen identiteetti ja siihen vaikuttavat seikat luokiteltiin Beijaardin, Verloopin & Vermuntin (2000) määritelmän mukaan. Identiteetin osa-alueet olivat opettaja pedagogisena eksperttinä, opettaja didaktisena eksperttinä ja opettaja aineenhallitsijana. Opettajan ammatti-identiteettiin vaikuttavat seikat olivat opetuskokemus, opetuksen puitteet sekä opettajan elämänkerta. Tutkimusaineisto kerättiin Turun yliopiston luokanopettajaopiskelijoilta sähköpostikyselynä ja haastatteluin. Tutkimuskyselyyn vastasi 103 luokanopettajaopiskelijaa ja haastatteluja toteutettiin kahdeksan kappaletta. Aineisto analysoitiin pääosin laadullisin menetelmin: kyselylomakkeesta analysoitiin perustiedot määrällisen menetelmin ja haastattelut analysoitiin laadullisin menetelmin teemoitellen. Kyselylomakkeesta saatiin perustiedot, kuten paljonko opiskelijat tekevät sijaisuuksia ja mitkä ovat heidän syynsä tehdä niitä. Haastatteluissa syvennyttiin opiskelijoiden sijaisuuskokemuksiin ja ammatilliseen identiteettiin.

Opiskelijat kaikilta vuosikursseilta tekivät sijaisuuksia, mutta eniten kuitenkin opintojensa maisterivaiheessa olevat. Syitä sijaisuuksien tekemiseen löytyi kolme: kokemus, raha ja työllistyminen valmistumisen jälkeen. Haastateltavat kokivat sijaisuuksien vaikuttavan ammatilliseen identiteettiinsä. Vaikuttavana asiana haastateltavat pitivät kaikenlaista opetuskokemusta, mutta erityisesti nousivat esille ääripääkokemukset, eli erityisen haastavat tai hyvät. Opiskelijat kertoivat myös tarkkailevansa työssään toisia opettajia. Opettajat toimivat joko roolimallina joiden kaltainen haluttiin olla, tai varoittavina esimerkkeinä leipääntymisestä. Näiden kokemusten he kokivat eniten vaikuttavan heidän pedagogiseen eksperttiyyteensä. Tutkimuksen mukaan sijaisuudet saattavat olla merkittävä tekijä opiskelijan ammatilliselle kasvulle ja näin ollen niitä olisi syytä tutkia lisää. Ammatillinen identiteetti on tärkeä opettajuuden työkalu, joka vaikuttaa paitsi opettajan omaan työhön myös oppilaiden oppimiseen.