Ikäjohtamisen huomioiminen työhyvinvoinnin johtamisessa valtion organisaatioissa : Esihenkilöiden kokemuksia

Abstract

Työhyvinvointi on yhteydessä työntekijöiden tuottavuuteen ja organisaation tulokseen. Suomalaisten työhyvinvointi on heikentynyt viime vuosina, mutta hyvällä johtamisella voidaan luoda edellytyksiä hyvinvoinnille. Organisaatioiden tulisi huomioida työntekijöiden ikään liittyvät tarpeet edistääkseen heidän työhyvinvointiaan. Ikäjohtaminen on noussut viime vuosina entistä tärkeämmäksi, sillä työpaikkojen ikärakenne laajenee. Ikäjohtamisen yhteydestä työntekijöiden työhyvinvointiin on vain vähän tutkimusta. Nuorten ja vanhempien työntekijöiden työhyvinvoinnin johtamista on tutkittu vähäisesti erikseen omissa tutkimuksissaan, ja erityisesti eri ikäryhmien työhyvinvoinnin johtamisen yhdistävä ja vertaileva tutkimus on rajallista. Lisäksi tutkimus aiheesta valtiosektorilla on toistaiseksi hyvin vähäistä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan, miten esihenkilöt huomioivat työntekijöiden iän ja elämänvaiheen työhyvinvoinnin johtamisessa valtion organisaatioissa. Tutkimuksessa selvitetään, miten nuorten, alle 35-vuotiaiden, ja vanhempien, yli 55-vuotiaiden, työntekijöiden johtaminen eroavat toisistaan, ja millaisilla käytänteillä esihenkilöt johtavat nuorten ja vanhempien työntekijöiden työhyvinvointia. Tutkimuksen päätutkimuskysymys on: Miten ikäjohtaminen huomioidaan työntekijöiden työhyvinvoinnin johtamisessa valtion organisaatioissa? Tutkimus toteutettiin laadullisena poikkileikkaustutkimuksena, jossa hyödynnettiin puolistrukturoituja haastatteluja aineistonkeruumenetelmänä. Tutkimuksessa haastateltiin yhteensä yhdeksää esihenkilöä kolmesta eri valtion organisaatiosta. Aineisto analysoitiin hyödyntäen temaattista analyysimenetelmää. Analyysi toteutettiin induktiivisesti, jotta voitiin keskittyä aineiston itsessään tarjoamiin teemoihin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että esihenkilöt hyödyntävät ikäjohtamista tietyissä tilanteissa. Työntekijöiden ikää enemmän he ajattelevat työntekijöiden ura- ja elämäntilannetta. Tutkimuksessa tunnistettiin, että nuorilla ja vanhemmilla työntekijöillä on joitakin erilaisia tarpeita johtamiselle ja työhyvinvoinnin johtamiselle, joten heidän johtamisensa on erilaista. Nuorten ja vanhempien työntekijöiden johtaminen eroaa erityisesti työntekijöiden ohjauksessa, osaamisen johtamisessa, keskusteluissa, odotuksissa esihenkilölle, hillitsemisessä sekä muutosten johtamisessa. Tuloksista selvisi, että tietyt työhyvinvoinnin johtamisen käytänteet korostuvat nuorten tai vanhempien työntekijöiden kohdalla. Nuorten työhyvinvoinnin johtamisessa korostuu työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisen tukeminen, töiden mitoittamisesta huolehtiminen, kannustaminen, keskustelut digikanavissa, osaamisen kehittämisen tukeminen, sopivien työtehtävien tarjoaminen sekä yhteisöllisyyden edistäminen työyhteisössä. Vanhempien työhyvinvoinnin johtamisessa taas painottuu sairauksissa ja työkykyongelmissa tukeminen, joustojen tarjoaminen, keskustelut kasvotusten, organisaation ikämekanismien toteuttaminen, työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisen tukeminen, muutoksissa tukeminen, osaamisen päivittämisen varmistaminen sekä työntekijöiden ja heidän osaamisensa arvostaminen. Työntekijöiden iän lisäksi työhyvinvoinnin johtamiseen vaikuttaa se, että johtamista toteutetaan valtion organisaatiossa. Tutkimuksen tulokset täydentävät tieteellistä tutkimusta siitä, miten nuorten ja vanhempien työntekijöiden johtaminen eroavat toisistaan, ja millaisilla käytänteillä heidän työhyvinvointiaan johdetaan. Tutkimus täydentää ymmärrystä johtamisesta valtion organisaatioissa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää organisaatioissa kehitettäessä esihenkilöiden taitoja huomioida ikäjohtaminen työhyvinvoinnin johtamisessa.