Tekoälyn vaikutus vahingonkorvausoikeuden syy-yhteysarviointiin

Abstract

Tekoälyn käyttö on lisääntynyt viime vuosina räjähdysmäisesti muun muassa avoimen datapolitiikan ja kasvaneen laskentatehon myötä. Tekoäly onkin tullut jo monelle osaksi arkea esimerkiksi erilaisten chatbottien kautta. Tekoälyn hyödyntämistä ei kuitenkaan säädellä erityisesti millään lainsäädännöllä. Kehityksen rajoittaminen ja eettinen pohdinta ovat jääneet pitkälti muun muassa kehittäjien ja suuryritysten omiin käsiin, sillä monet tekoälyn käyttöä ohjaavat normit ovat lähinnä ei-velvoittavia suosituksia. Tekoälyyn on tunnistettu liittyvän erilaisia lainsäädännöllisiä haasteita. Monet tahot ovat todenneet, että esimerkiksi nykyiset vastuusäännökset eivät ole riittäviä. Tekoälyyn liittyvät vastuukysymykset ovat yksi merkittävimmästä syystä, joka estää eurooppalaisia yrityksiä käyttämästä tekoälyä. Tekoälyn sääntelyn kehityksessä EU on asettumassa yhdeksi keskeisimmäksi ajuriksi maailmalla. EU on esittänyt kahta lainsäädäntömallia tekoälyn käytön sääntelemiseksi, jossa tekoälyasetus luo yleisiä raameja, mihin tekoälyä saa käyttää ja asettaa erilaisia vaatimuksia eririskisille tekoälyjärjestelmille. Tekoälyasetus astuu voimaan todennäköisesti kesällä 2024 ja 24 kuukautta myöhemmin asetusta aletaan soveltamaan. Toisena sääntelynä Euroopan komissio on esittänyt direktiiviä tekoälyjärjestelmien aiheuttamiin vahinkoihin liittyvistä säännöistä. Direktiivin tarkoituksena on yhdenmukaistaa tekoälyä koskevia kansallisia vastuusääntöjä siten, että lainsäädäntöön sisällytettäisiin useita prosessuaalisia säännöksiä helpottamaan tekoälyn aiheuttamien vahinkojen uhrien mahdollisuuksia saada vahingonkorvausta. Direktiiviehdotuksen käsittely on vielä kesken. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia haasteita tekoäly tuo vahinkotilanteissa vahingonkorvauksellisen syy-yhteyden tarkasteluun. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, millaisia oikeuspoliittisiakeinoja on ratkaista syy-yhteyden arvioinnin haasteita vahinkotilanteissa, joissa tekoäly on läsnä. Tutkielmassa tunnistetaan useita oikeuspoliittisia toimia, joilla voitaisiin vaikuttaa syy-yhteyden arvioinnin selkeyttämiseen. Monia toimia on sisällytetty jo EU:n tekoälyasetukseen sekä tekoälyn vastuudirektiiviehdotukseen. Kuitenkin tekoäly jatkaa kehittymistä, ja haasteena lainsäädännössä on säilyttää teknologianeutraalius ja varmistaa, ettei voimaan tuleva sääntely ole vanhentunut voimaantullessaan.