Pelillistäminen erityisopetuksen menetelmänä yläkoulussa

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee pelillistämistä erityisopetuksen menetelmänä yläkoulussa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten yläkoulun erityisopettajat määrittävät pelillistämisen. Lisäksi selvitetään heidän näkemyksiään pelillistämisen hyödyistä, haasteista sekä toteuttamistavoista. Pelillistäminen on yhteiskunnallisesti ajankohtainen ja merkittävä aihe. Pelillistämisen avulla voidaan lisätä mm. yksilöiden osallisuutta ja tunteiden säätelyä, ja pelilliset oppimisympäristöt ovat osa perusopetuksen tavoitteita. Pelillistämisen hyödyistä ja haasteista on puhuttu vähän suomalaisen erityisopetuksen kontekstissa. Pelillistäminen käsitteenä on monimuotoinen termi, jolla ei ole yksiselitteistä määritelmää. Aiempien tutkimusten mukaan pelillistämisen hyötyjä ovat esimerkiksi, että se luo yhteenkuuluvuutta, lisää itseohjautuvuutta, motivaatiota sekä oppimisen iloa. Pelillistämisen haasteina koetaan opetettavan asian unohtaminen, koska videopelit tuovat koukuttavuutta sekä luovat negatiivisia tunteita. Tutkielma on toteutettu puolistrukturoituna haastatteluna. Haastattelujoukoksi on valikoitunut kuusi erityisopettajaa. Haastateltavat määrittävät pelillistämisen monin eri tavoin. Pelillistämistä toteutetaan osana opetusta erityisesti erilaisten oppimispelien avulla. Toisinaan siihen panostetaan suunnittelemalla oppitunteja pelillistämistä hyödyntäen. Pelillistämisestä nähdään olevan enemmän hyötyjä kuin haasteita. Hyödyistä tärkeimmäksi koetaan se, että pelillistäminen lisää oppilaan motivaatiota. Haasteena on nähty pelillistämisen tuoma koukuttavuus. Tämän tutkielman tulokset ovat samansuuntaiset kuin aiemmissakin tutkimustuloksissa, ja tämän tutkielman kautta esiin nousevat myös pelillistämisen haasteet. Tutkielman kautta saadaan lisäarvoa erityisopetukseen pelillistämisen hyödyntämisestä. Jatkotutkimuksissa aihetta voisi lähestyä oppilaiden näkökulmasta.