Fysikaalisten ja kemiallisten tekijöiden vaikutus ihmisen komplementtisysteemin reaktioteiden aktiivisuuteen - menetelmän hyödyntäminen sisäilmaongelmaisten tilankäyttäjien altistuksen toteamiseen

Abstract

Komplementtisysteemi on osa selkärankaisten immuunijärjestelmää ja toimii ensimmäisenä puolustuskeinona mikrobi-infektioissa. Sen tärkeimpiä tehtäviä on patogeenin lyysaus, leukosyyttivasteen aktivointi ja opsonisaatio. Komplementtisysteemi muodostuu noin 50 proteiinista ja aktivoituu kolmen eri reaktiotien kautta, jotka ovat klassinen, vaihtoehtoinen ja lektiinireaktiotie. Komplementin on arveltu olevan evolutiivisesti vanha systeemi ja sen yksittäisiä komponentteja on löydetty fylogeneettisesti vanhemmilta lajeilta, kuten ravuilta, joilla ei vielä ole toimivaa komplementtisysteemiä.

Tutkimustyössä hyödynnettiin koetinsoluna käytetyn Escherichia coli K-12 pEGFPluxABCDEamp -kannan (E. coli –lux) tuottamaa bioluminesenssia mittaamaan komplementtisysteemin reaktioteiden mikrobitappokinetiikkaa. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia lämpötilan ja kalsiumpitoisuuden vaikutusta komplementin aktiivisuuteen, erottaa komplementin eri reaktiotiet toisistaan vasta-aineiden avulla ja tutkia niiden avulla sisäilmaongelmille altistuneiden komplementin antimikrobiaalista toimintaa. E. coli –luxin avulla mikrobitappokinetiikkaa voitiin seurata reaaliajassa, koska bakteerien tuottama bioluminenssi laskee samassa suhteessa komplementin tappamien solujen määrän kanssa.

Lämpötilan huomattiin vaikuttavan komplementin aktiivisuuteen, esimerkiksi kuume nostaa sen aktiivisuutta. Kaksinkertainen kalsiumpitoisuus lisäsi komplementin tehokkuutta. Komplementtisysteemin eri reaktioteiden blokkaaminen onnistui hyvin vasta-aineiden (anti-IgG, anti-C1q) avulla. Eri reaktioteiden aktiivisuutta mitattiin 35 potilasseeruminäytteestä, jotka ovat altistuneet sisäilmavaurioille. Hypoteesina oli, että vaurio saattaa nostaa tilankäyttäjän tulehdusvasteita ja että komplementtisysteemin aktiivisuutta voidaan käyttää tässä indikaattorina. Potilasnäytteiden tuloksissa havaittiin yksilöiden välillä suuria eroavaisuuksia komplementin aktivaatiossa.