Pietari Hannikaisen kokeiluja itämurteisen puhekielen kirjallisessa soveltamisessa : Puhekielisyydet viipurilaisessa Kanava-lehdessä 1846–1847 julkaistujen virolaisten satujen ja Joululahjukset-näytelmän kielimuodossa

Abstract

Tutkielma tarkastelee viipurilaisen Kanava-lehden toimittaja Pietari Hannikaisen Joululahjukset-näytelmän (1846–1847) ja vuonna 1847 julkaistujen virolaisten käännössatujen kielimuotoa sekä Hannikaisen Kanavassa 1846–1847 ilmaisemia kieli- ideologisia näkemyksiä, jotka käsittelevät puhekielen ja kirjakielen suhdetta tai puhekielisten ainesten hyödyntämistä kirjakielessä. Tutkimuskysymyksinä on, millaisia puhekielen kirjallista jäljittelyä sisältäviä ilmauksia Hannikainen on käyttänyt tutkielman kaunokirjallisessa tutkimusaineistossa, missä määrin puhekieliseksi näiden kielimuotoa voi luonnehtia sekä miten näissä käytetty kieli heijastaa Hannikaisen Kanavassa 1846–1847 eksplisiittisesti ilmaisemia kieli-ideologisia käsityksiä. 1840-luvun kirjakielen ja Hannikaisen kotimurteen tyypillisiä edustuksia tarkasteltavissa piirteissä arvioidaan tutkielmassa etenkin Kaisa Häkkisen tutkimuksen ”Agricolasta nykykieleen” (1994) ja Marjatta Palanderin tutkimuksen ”Vaihtelu Savonlinnan seudun välimurteissa” (1996) perusteella. Tutkimuksen kannalta relevanttien piirteiden joko kirja- tai puhekielisten varianttien osuutta vertaillaan määrällisesti, jotta voidaan määrittää, missä piirteissä edustus on voittopuolisesti kirja- ja missä puhekielistä. Kaunokirjalliseen tutkimusaineistoon sisältyvissä kirjoituksissa, erittäinkin Joululahjukset- näytelmässä ja ensimmäisenä julkaistussa sadussa Väkevä Räätäli, on huomattavaa ja ajan yleisestä kirjakielestä poikkeavaa puhekielistä vaikutusta eräissä frekventeissäkin kielenpiirteissä. Monessa kielenpiirteessä kirjakieliset vaikutteet ovat kuitenkin vallitsevia; eritoten syntaktisella tasolla kieli on voittopuolisesti kirjakielistä. Aineiston kaunokirjallisten kirjoitusten voi todeta heijastavan hyvin Hannikaisen Kanavassa esittämiä kieli-ideologisia näkemyksiä, joilla hän jonkinasteisesti asemoi itsensä aikalaiskeskustelussa oppositioon, joka kannatti kirjakielen tukeutumista itämurteispohjaiselle puhekielelle.