Electrocardiographic changes in hypertension

Abstract

The resting electrocardiogram (ECG) is a recommended procedure for the routine assessment of every hypertensive patient to detect electrocardiographic left ventricular hypertrophy (ECG-LVH), a potent cardiovascular risk factor. Previously several other ECG abnormalities have been shown to associate with incident cardiovascular disease (CVD) and atrial fibrillation (AF) in the general population. However, less is known about the prevalence and prognosis of these ECG abnormalities in hypertensive individuals.

The aim of this thesis was to investigate the prevalence, incidence, and cardiovascular prognosis of ECG abnormalities in relation to blood pressure (BP) in a large, population-based sample of Finnish adults (n=8028).

The prevalence of ECG abnormalities was higher in hypertensive than in nonhypertensive individuals and it increased with the severity of hypertension. Several ECG abnormalities were associated with incident CVD and AF not only in hypertensive subjects but also in the whole study sample. However, the incremental value of the studied ECG abnormalities in the prediction of an individual’s cardiovascular risk was marginal.

P-wave abnormalities were frequent in the general population. Modifiable risk factors, such as obesity and hypertension, seemed to be associated with the incidence of these P-wave abnormalities. Of all the studied P-wave abnormalities, only a prolonged P-wave duration was predictive of AF.

The self-reported hypertension onset age did not offer any incremental value over the simple presence of hypertension when assessing the odds of ECG-LVH.

In conclusion, several ECG abnormalities are associated with incident CVD and AF in hypertensive individuals. However, the incremental value of single ECG abnormalities beyond traditional risk factors in cardiovascular risk prediction seems to be rather limited.

<b>Sydänfilmimuutokset ja kohonnut verenpaine</b>

Sydänfilmi (EKG) suositellaan otettavan rutiinisti verenpainetautia sairastavilta vasemman kammion liikakasvun havaitsemiseksi. Useiden muiden EKG-muutosten on osoitettu ennustavan sydän- ja verisuonisairauksia sekä eteisvärinää väestössä. Tutkimuksia näiden EKG-poikkeavuuksien esiintyvyydestä ja ennusteesta verenpainetautia sairastavilla on kuitenkin rajoitetusti.

Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia EKG-poikkeavuuksien esiintyvyyttä, ilmaantuvuutta ja ennustetta suhteessa verenpaineeseen suuressa väestöpohjaisessa, suomalaisista aikuisista koostuvassa Terveys 2000 aineistossa (n=8028).

EKG-poikkeavuuksien esiintyvyys oli suurempi verenpainetautia sairastavilla, kuin niillä, joilla oli normaali verenpaine, ja esiintyvyys suureni, mitä korkeampi verenpainetaso oli. Useat EKG-poikkeavuudet ennustivat sydän- ja verisuonitapahtumia ja eteisvärinää sekä koko tutkimusväestössä että verenpainetautia sairastavissa. Näiden muutosten lisäarvo sydän- ja verisuonitautitapahtumien ennustamisessa perinteisten riskitekijöiden lisäksi oli kuitenkin vähäinen.

P-aallon muutokset olivat yleisiä löydöksiä väestössä. Muunneltavissa olevat riskitekijät, kuten kohonnut verenpaine ja ylipaino, näyttivät liittyvän P-aallon muutosten ilmaantuvuuteen. Tutkituista P-aallon muutoksista ainoastaan pidentynyt P-aallon kesto ennusti eteisvärinää.

Itse ilmoitettu verenpainetaudin alkamisikä ei vaikuttanut sydänfilmillä arvioitavan vasemman kammion liikakasvun todennäköisyyteen suhteessa pelkkään itse ilmoitetun verenpainetaudin olemassaoloon.

Näin ollen useat EKG-poikkeavuudet ovat yhteydessä sydän- ja verisuonitapahtumiin ja eteisvärinään verenpainetautia sairastavilla. Yksittäisten EKG-poikkeavuuksien lisäarvo sydän- ja verisuonitautitapahtumien ennustamisessa suhteessa jo vakiintuneisiin riskitekijöihin näyttää kuitenkin olevan vähäinen