Suoritusmittausjärjestelmän strategiayhtenevyys dynaamisessa liiketoimintaympäristössä

Abstract

Aikaisempi kirjallisuus esittää, että ympäristön, strategian ja suoritusmittausjärjestelmän välillä tulisi vallita hyvä yhteensopivuus. Tämä ajatus perustuu kontingenssiteorian näkemyksiin ja laajalti tutkittuihin yhteensopivuuden aikaansaamiin hyötyihin. Erityisesti strategiayhtenevien suoritusmittausjärjestelmien esitetään tukevan organisaation ohjausta, strategian toteuttamista ja parantavan organisaation suorituskykyä. Strategian ja suoritusmittausjärjestelmän välinen epäyhtenevyys puolestaan nähdään usein negatiivisessa valossa. Tämän johdosta uskotaan, että ympäristössä ja strategiassa tapahtuvien muutosten seurauksena myös suoritusmittausjärjestelmää tulisi uudelleenarvioida, jotta organisaatio voisi säilyttää strategiayhtenevyyden edut. Toisaalta suoritusmittausjärjestelmän suunnittelu ja kehittäminen voidaan nähdä haasteellisena organisaatioille monestakin syystä. Tutkijat ovatkin havainneet suoritusmittausjärjestelmien joskus jäävän ympäristön ja strategian muutoksista jälkeen, jolloin niiden strategiayhtenevyys luonnollisesti heikkenee. Johtajien on toisinaan myös havaittu tarkoituksellisesti valitsevan käyttöönsä suoritusmittareita, jotka eivät ole yhteydessä strategiaan. Tämä johdattelee kyseenalaistamaan, onko strategiayhtenevyys koskaan saavutettavissa tai edes tarpeellista erityisesti nykypäivän dynaamisessa liiketoimintaympäristössä, jossa muutoksia tapahtuu toistuvasti. Tutkielma keskittyy siihen, miten suoritusmittausjärjestelmän strategiayhtenevyys toteutuu tai ei toteudu tällaisissa ympäristöissä. Tutkimus toteutettiin vertailevana haastattelututkimuksena, josta esiin nousseita empiirisiä havaintoja sekä aikaisempaa kirjallisuutta peilattiin institutionaalisen teorian värittämään johdon laskentatoimen muutoksen teoriaan. Tutkimustulokset ehdottavat, että dynaamisessa ympäristössä toimivien yritysten strategiayhtenevyyden toteutumiseen vaikuttaa se, miten ne tasapainoilevat yhtenevyyden ja epäyhtenevyyden etujen ja haasteiden välillä, miten ne tasapainoilevat muutoksen ja pysyvyyden keskellä, sekä miten ne onnistuvat muutosten toteuttamisessa. Lisäksi strategian ja suoritusmittausjärjestelmän kehitykseen voidaan nähdä vaikuttavan useat institutionaaliset, poliittiset ja yhteiskunnalliset velvoitteet sekä erilaiset systemaattiset ja epäsystemaattiset tekijät. Edellä mainituista syistä johtuen strategian ja suoritusmittausjärjestelmän väliset sidokset saattavat löyhentyä eivätkä ne välttämättä ole täysin yhtenevät pitkällä, saati lyhyelläkään aikavälillä.