Värien iloa : Tamara Aladinin ja Saara Hopean lasia 1950–1970-luvuilla
Ladataan...
684.5 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tiivistelmä
TURUN YLIOPISTO
Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos / Humanistinen tiedekunta
JYLHÄ, TARJA Värien iloa
Tamara Aladinin ja Saara Hopean lasia 1950–1970-luvuilla
Pro gradu -tutkielma, 59 s, 5 liites.
Taidehistoria
Maaliskuu 2022
----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen kahta samalla aikakaudella toiminutta lasitaiteilijaa
Tamara Aladinia (1932–2019) ja Saara Hopeaa (1925–1984) ja heidän tuotantonsa
ominaispiirteitä sekä mahdollisia eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä. Selvitän, millä tavoin
heidän muotoilunsa oli suhteessa muuhun saman aikakauden taidelasituotantoon. Yhtenä
keskeisenä tutkimuksen näkökulmana on heidän tuotantonsa värimaailma. Sitä taustoittamaan
olen selvittänyt käsitystä väreistä ja värittömyydestä historian eri aikakausina.
Valitsin taiteilijoiden töistä ne, jotka ovat mielestäni jotenkin tunnistettavissa heidän töikseen
ja ovat siten tyypillisiä heidän tuotantonsa edustajina ja jotka ovat värimaailmaltaan
monipuolisia ja taiteilijoille ominaisia. Esimerkkien tuotantovuodet on mainittu, mikäli ne on
lähteissä mainittu.
Työssäni on ollut haasteena laaja esinevalikoima ja se, että tehtaat eivät läheskään aina ole
merkinneet näkyviin tuotteen muotoilijaa. Lisäksi käyttölasin ja niin sanotun taidelasin raja on
ollut häilyvä.
Käsiteltävä ajanjakso ulottuu 1950-luvulta aina 1970-luvulle. Aikarajaus perustuu
suomalaisen taidelasituotannon kultakauteen, jolloin myös esiintyi tyylillistä vaihtelua ja
jolloin johtavaksi tai ainakin eniten mainetta saaneeksi suunnaksi muodostui kirkkaan ja
rosoisen lasin estetiikka, joka ammensi vaikutteita pohjoisesta jäisestä maisemasta. Tässä
suhteessa molempien taiteilijoiden tuotanto poikkesi aikakauden ihanteesta.
Lisäksi selvitän työssäni lasitehtaiden lasitaiteen muotoilulle asettamia rajoituksia, aihealueen
markkinointia ja mainontaa sekä julkista keskustelua.
Lähteinä käytän ajankohtaa koskevaa tutkimuskirjallisuutta, lasitehtaiden tuotantoa koskevia
luetteloita ja muuta primääriaineistoa sekä aikalaiskirjoituksia.
Johtopäätöksenä voi todeta, että kyseisten taiteilijoiden tuotanto poikkesi merkittävästi
aikakauden suurten lasimuotoilijanimien kuten Tapio Wirkkalan ja Timo Sarpanevan
tuotannon esteettisestä näkemyksestä, johon kuului pitkälti lasin läpinäkyvyys sekä luontoa
jäljittelevät rosoiset, jäiset muodot. Lisäksi molemmat taiteilijat ovat jääneet hieman taustalle
verrattuna aikakauden suurnimien julkisuudessa saamaan huomioon.