Mallipohjaisen ohjelmistokehityksen soveltuvuus ketterään verkkosovelluskehittämiseen

Abstract

Sovelluskehityksen mallit ja prosessit ovat jatkuvan muutospaineen alla alustojen ja tek- nologioiden kehittyessä. Keskittämällä toteuttajien huomio sovellusten ydinlogiikkaan on yksi tärkemmistä metodeista, jolla sovelluskehityksen tehokkuutta kasvatetaan. Malli- pohjainen ohjelmistokehitys (engl. model-driven development) on ohjelmistonkehitysme- todiikka, jolla pyritään nopeuttamaan sovellusten toteuttamista luomalla automaattisesti lähdekoodia malleista, kuten UML-kaavioista. Tätä vastoin mallipohjaista lähestymistä yleisemmissä moderneissa verkkosovelluskehyksissä verkkosovellusten toteuttamisen te- hostamiseen pyritään luomalla yleisimmät rakenteet automaattisesti toimintalogiikan yti- messä olevien domain-luokkien pohjalta ja tarjoamalla sovelluskehyksen puolesta kaikki ne perustoiminnot, joita verkkosovelluksien kehittämisessä tarvitaan. Mallipohjainen kehitys on saanut akateemisissa piireissä paljon huomiota, mutta sen soveltuvuus ketterän kehityksen prosesseihin käytännössä on toistaiseksi epäselvää. Tut- kielmassa arvioidaan mallipohjaisen kehityksen soveltuvuutta tosielämän sovelluskehi- tystarpeisiin ja jatkuvien muutoksien vaikutuksiin mallipohjaisen kehityksen avulla luo- tuun sovellukseen. Tutkielmassa toteutetaan modernin verkkosovelluskehyksen avulla re- ferenssitoteutuksena toimiva sovellus ja arvioidaan mallipohjaisen sovelluskehityksen ny- kytilannetta suhteessa tähän referenssitoteutukseen. Tutkielmassa mallipohjaisen lähesty- mistavan soveltuvuutta ketterään ohjelmistokehitysprosessiin arvioidaan tarkastelemalla sitä, kuinka paljon työaikaa modernin verkkosovelluskehyksen perustoiminnallisuuksien luomiseen kuluu, paljonko se tuottaa lähdekoodia ja miten muutokset vaikuttavat kehitys- työhön kuluvaan aikaan ja lähdekoodiin. Työn keskeiset empiiriset tulokset osoittavat, että modernit verkkosovelluskehykset soveltuvat hyvin ketterän kehityksen työtapaan. Kirjallisuuskatsauksen perusteella tode- taan, että mallipohjaiset verkkosovelluskehykset ovat lähinnä akateemisen kiinnostuksen kohteita, ja niiden käyttö ei ole merkittävästi yleistynyt. Näin ollen voidaan todeta, että mallipohjaisten työkalujen ja modernien verkkosovelluskehyksien välillä on toistai- seksi umpeen kuromaton kuilu, jonka ylittäminen vaatii ponnisteluja, mikäli mallipoh- jaisen kehityksen halutaan nousevan merkittäväksi tekijäksi verkkosovelluskehityksessä.