”Velhon lait iankaikkisesta iankaikkiseen” : Tattarisuon noitapiirin harjoittaman magian rakentuminen Helsingin tuomiokunnan välikäräjien pöytäkirjoissa vuonna 1932

Abstract

Pro gradu -tutkielmani käsittelee nk. Tattarisuon tapauksen ruumiinsilvontarikoksista tuomittujen henkilöiden maagisten rituaalien ja maagisen maailmankuvan rakentumista vuoden 1932 Helsingin tuomiokunnan asiakirjoissa. Suurta mediahuomiota herättänyt tapahtumaketju selvisi virnaomaisille heidän pidättäessään tietäjänä ja kansanparantajana toimineen Vilho Kallion ja tämän ympärille helsinkiläisestä köyhälistöstä muodostuneen noitapiirin, johon kuuluivat Kallion lisäksi Ida Widen, Ville Saari, Juhan Hedman, Hilma Sundberg sekä Hilda Friman.

Aikaisempi Tattarisuon tapauksen tutkimus on keskittynyt pääosin tapauksen ympärillä olleeseen mediavyyhtiin ja sanomalehtikirjoituksiin. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarjota ensimmäinen syväluotaava katsaus itse noitapiiriin ja sen harjoittamaan magiaan. Tutkielman primaariaineistona toimivat Helsingin tuomiokunnan välikäräjien pöytäkirjat, sekä erityisesti niihin sisältyvä Helsingin poliisilaitoksen etsiväosaston raportti ja kuulustelupöytäkirjat. Vertaan oikeudenkäyntimateriaalia sekundaariaineistoina toimiviin Kansanrunousarkiston uskomusperinnekortiston toisintoihin, noitapiirin käyttämään kansanomaiseen grimoireen Kuudenteen ja seitsemänteen Mooseksen kirjaan eli Mustaan Raamattuun sekä magiaa käsittelevään tutkimuskirjallisuuteen.

Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii mikrohistoriallinen näkökulma. Hyödyntämällä aineiston lähilukua, vertailevaa tutkimusta ja mikrohistoriallista johtolankametodia tutkielma pyrkii selventämään, minkälaisena Tattarisuon noitapiirin magia näyttäytyy oikeudenkäynnin asiakirjoissa, ja miten se heijastelee laajempia 1900-luvun alun kansanomaisen magian sekä kansainvälisen rituaalimagian traditioita.

Tutkielman tutkimustulokset osoittavat, että Tattarisuon noitapiirin harjoittama magia oli omaleimainen ja luova kokonaisuus erilaisia käytänteitä ja uskomuksia, jossa sekoittui keskenään elementtejä niin kansanomaisen taikuuden kalmaa, aarnihautoja ja tietäjyyttä koskevasta uskomusperinteestä kuin myös oppineen magian traditioista. Tutkielma esittelee uuden analyyttisen käsitteen, vernakulaarin rituaalimagian, jonka tarkoituksena on toimia jäsentävänä ja määrittelevänä kansanomaisen taikuuden ja rituaalimagian hybridisenä alakategoriana.