Kognitiivinen psykoterapia ja kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT) laihuushäiriön hoidossa nuorilla ja nuorilla aikuisilla

Abstract

Syventävien opintojen opinnäytetyöni on muodoltaan kirjallisuuskatsaus. Työni tavoitteena on käsitellä kognitiivisen psykoterapian ja kognitiivisen käyttäytymisterapian (KKT) merkitystä laihuushäiriön hoidossa. Erityisesti tarkoituksena on tutkia sen ajallista soveltuvuutta suhteessa potilaan painoon, hoidossa oloaikaan ja sairastamisaikaan. Käsittelen aihetta sekä aikuisten että alaikäisten laihuushäiriöpotilaiden osalta.

Kirjallisuuskatsauksessa käsittelen laihuushäiriötä sairautena, sen diagnostiikan kulmakiviä sekä monitahoisia hoitomahdollisuuksia. Tarkastelen lisäksi kognitiivisen psykoterapian ja KKT:n historiaa, niiden taustalla olevaa ajattelumallia sekä näiden terapiamuotojen sovelluksia ja hyödyntämistä mielenterveyden häiriöiden hoidossa.

Katsauksen materiaalina on käytetty Medline-, APA PsycInfo- ja APA PsycArticles -tietokannoista haettuja artikkeleita. Artikkelihakua rajattiin muun muassa julkaisupaikan, kielen sekä tutkimustyypin perusteella. Katsaukseen valikoituneet artikkelit sekä niiden merkittävimmät löydökset katsauksen kannalta käsitellään tarkemmin Tulokset- ja Pohdinta-luvuissa.

Tarkastelemieni artikkelien mukaan kognitiivisesta psykoterapiasta ja KKT:sta laihuushäiriön hoidossa on suhteellisen hyvin tutkimusnäyttöä aikuispotilailla. Nuorilla potilailla tehtyjä tutkimuksia on toistaiseksi hyvin vähän, joten nuorten osalta myös tutkimusnäyttö jää puutteelliseksi. Artikkelien tulosten valossa voidaan kuitenkin todeta, että erityisesti nuorilla aikuisilla KKT:ta voidaan pitää yhtenä ensilinjan hoitovaihtoehtona. Nuoremmilla potilailla perhekeskeiset interventiot ovat perinteisesti olleet ensisijaisia, ja niiden osalta tutkimusnäyttö onkin vahvaa. Kuitenkin myös KKT-interventioista nuorilla on alustavaa näyttöä, mutta perheterapiaa ja KKT:ta vertailevia tutkimuksia on vielä niukasti, ja lisää tutkimustietoa aiheesta tarvitaan. KKT:n ajoittamisen näkökulmasta alustava tutkimusnäyttö viittaa siihen, että KKT on sovellettavissa sekä hoidon varhaisessa että myöhäisemmässä vaiheessa, mutta hoidon painopisteet on syytä sovittaa kulloiseenkin kliiniseen tilanteeseen.