Suoraan töistä synnytykseen? : Työntekijöiden äitiysvapaa ja äitiysraha sarjana toteutumattomia reformeja 1892–1954

Abstract

Vuoden 1919 alusta Suomessa astui voimaan asetus työstä teollisuus- ynnä eräissä muissa ammateissa. Asetukseen sisältyi säännös, jonka mukaan sen soveltamisalalla työskennelleen työntekijän työnteko tuli kieltää neljäksi viikoksi synnytyksen jälkeen. Vuotta myöhemmin voimaan astuneella lailla kauppa-, konttori- ja varastoliikkeiden työoloista vastaava kielto ulotettiin kuuden viikon pituisena myös liikeapulaisiin.

Kyseessä olivat Suomen ensimmäiset äitiysvapaasäännökset. Niiden ensisijaisena tarkoituksena oli taata palkkatyötä tehneille synnyttäjille toipumiseksi välttämätön lepo sekä mahdollisuus imettää ja hoitaa vastasyntynyttä lastaan. Määrättyjä aloja koskeneina ne jättivät kuitenkin ulkopuolelleen useita työntekijäryhmiä, minkä lisäksi säännöksissä asetetun vapaan kestoa pidettiin tarkoitukseensa nähden riittämättömänä. Äitiysvapaaseen liittyi keskeisenä ongelmana myös sen ajalta menetettyjen palkkatulojen koituminen työntekijän omaksi vahingoksi.

Yleisesti tunnustetusta puutteellisuudestaan ja tehdyistä kehitysehdotuksista huolimatta äitiysvapaata koskeneet säännökset pysyivät muuttumattomina aina vuoteen 1970. Tuolloin uudistettuun työsopimuslakiin otettiin säännökset kaikkia työntekijöitä koskeneesta äitiysvapaasta. Muutamia vuosia aikaisemmin, vuonna 1963, säädetyksi oli tullut myös sairausvakuutuslaki, jonka perusteella synnyttäjät tulivat toimeentulonsa tavasta riippumatta oikeutetuiksi saamaan raskauden ja synnytyksen johdosta äitiysrahaa.

Tämä tutkimus tarkastelee äitiysvapaalainsäädännön syntyä sekä sen kehittämiseksi ja äitiysrahan aikaansaamiseksi tehtyjä lainsäädäntöehdotuksia sekä syitä sille, miksi ehdotetut reformit eivät toteutuneet ennen vuosia 1963 ja 1970. Tarkasteluajanjakso rajautuu ensimmäisen Suomessa tehdyn sekä viimeisen ennen vuotta 1963 epäonnistuneen äitiysrahaehdotuksen perusteella vuosiin 1892—1954.

Suomalaisen äitiysvapaan ja äitiysrahan syntyprosessi ei ole ollut yksinkertainen. Polku kohti kaikkia työntekijöitä koskenutta, äitiysrahalla varustettua äitiysvapaata on osoittautunut vuosikymmenten sarjaksi toteutumattomia reformeja. Työ- ja sosiaalioikeuden alaan kuulunut kokonaisuus liittyi erottamattomasti kysymykseen paitsi työväestön aseman parantamisesta suomalaisen yhteiskunnan muutoksessa, myös naisten ja erityisesti naimisissa olleiden naisten palkkatyön lisääntymisestä sekä kulloinkin vallinneista väestöpoliittisista tavoitteista.