Immateriaalioikeuksien ulosmittauskelpoisuus ja asema oikeuksien siirronsaajan konkurssipesässä

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan sitä, kuinka konkurssivarallisuutta määrittävä ulosmittauskelpoisuuden edellytys vaikuttaa konkurssipesän mahdollisuuksiin hyödyntää velallisen immateriaalioikeuksia ja lisenssisopimukseen perustuvia käyttöoikeuksia velkojien jako-osuuksien kerryttämiseksi. Käytettyinä tutkimusmetodeina ovat perinteinen lainoppi ja de lege ferenda -tutkimus.

Tutkielmassa luodaan ensin katsaus niihin konkurssilain ja ulosottokaaren säännöksiin, jotka määrittävät konkurssipesään kuuluvaa varallisuutta. Tutkielman aihepiirin kannalta olennaiseksi muodostuva luovutuskelvottoman omaisuuden ulosmittauskielto konkretisoituu konkurssirealisoinnissa, sillä yksinoikeuslait sisältävät säädännäisiä luovutuskieltoja, jotka lähtökohtaisesti estävät oikeuden kuulumisen luovutuksensaajan konkurssipesään.

Tekijänoikeuksien kohdalla säädännäinen luovutuskielto voi estää oikeuden luovuttamisen edelleen konkurssimenettelyssä riippumatta siitä, onko velallinen tekijänoikeuden kokonais- vai osittaisluovutuksen siirronsaajana. Tekijänoikeuksien konkurssioikeudellista asemaa tarkasteltaessa oman erityisalueensa muodostavat ohjelmistoihin liittyvät tekijänoikeuden siirtymistä koskevat säännökset, joilla on vaikutuksia myös konkurssissa. Teollisoikeuksien osalta ulosmittauskelpoisuuteen vaikuttavat vahvimmin yksinoikeuslakien säännökset, jotka rajoittavat käyttöoikeuksien edelleenluovuttamista. Luovutusrajoitusten kohteena olevien immateriaalioikeuksien realisointi konkurssissa edellyttää yleensä luovutus- tai lisenssisopimuksen tulkintaa, jota tarkastellaan oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa muotoutuneisiin tulkintaperiaatteisiin nojautuen.

Tutkielmassa selvitetään lisäksi konkurssipesän oikeutta hyödyntää sellaisia velallisen immateriaalioikeuksia, joiden realisointi erillään ei ole mahdollista. Tässä yhteydessä tarkastellaan konkurssipesän oikeutta luovuttaa immateriaalioikeus liikkeen mukana, jonka lisäksi selvitetään mahdollisuuksia hyödyntää immateriaalioikeuksien taloudellista arvoa velallisen liiketoimintaa jatkamalla. Käyttöoikeuksien hyödyntäminen konkurssin aikana edellyttää konkurssipesän onnistunutta sijaantuloa velallisen lisenssisopimukseen, jonka vuoksi tutkielmassa tarkastellaan myös sijaantulon edellytyksiä ja esteitä lisenssinäkökulmasta.

Johtopäätöksenä tutkielmassa todetaan, että immateriaalioikeuksien konkurssioikeudellista asemaa koskeva sääntely johtaa nykyisellään eräiltä osin haastaviin tulkintatilanteisiin, jonka vuoksi tutkielmassa esitetään lainsäädännön tarkistamista puoltavia argumentteja.