Henkilökunnan kokemuksia aistihuoneiden käyttöönotosta psykiatrisessa sairaalassa
Ladataan...
826.19 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset7
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Aistihuoneita on otettu käyttöön psykiatrisessa sairaalahoidossa potilaiden rauhoittumisen tukemiseksi, kuormituksen vähentämiseksi ja hoitoympäristön terapeuttisuuden vahvistamiseksi. Aiempi tutkimus korostaa henkilökunnan asenteiden, perehdytyksen ja selkeiden toimintakäytäntöjen merkitystä käyttöönoton onnistumiselle.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata henkilökunnan kokemuksia aistihuoneiden käyttöönottoa edistävistä ja estävistä tekijöistä sekä arvioida perehdytyksen, koulutuksen, työkokemuksen ja teknologisen käyttökokemuksen yhteyttä käyttöönottoon psykiatrisilla osastoilla. Tutkimus toteutettiin kuvailevana poikkileikkaustutkimuksena Suomessa; aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella (N = 170) ja analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin sekä laadullisen sisällönanalyysin avulla. Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin UTAUT mallia.
Tulokset osoittivat, että henkilöstö suhtautui aistihuoneisiin yleisesti myönteisesti ja koki niiden tukevan potilastyötä sekä vähentävän työkuormitusta. Käytön helppous ei muodostunut merkittäväksi esteeksi, eikä teknologinen käyttökokemus erottanut käyttäjäryhmiä. Alhaisemmat arviot fasilitointitekijöistä heijastivat resurssien ja tilojen vaihtelevaa saatavuutta. Perehdytys ja koulutus lisäsivät selvästi henkilöstön valmiuksia hyödyntää aistihuoneita.
Johtopäätöksenä todetaan, että aistihuoneiden käyttöönottoa voidaan edistää vahvistamalla perehdytystä, toteuttamalla selkeät toimintakäytännöt ja varmistamalla riittävät resurssit. Keskeisiä tukitekijöitä ovat koettu hyödyllisyys, työn mielekkyys ja työyhteisön tuki. UTAUT malli soveltui hyvin käyttöönoton tarkasteluun psykiatrisessa hoitotyössä.
Sensory rooms have been implemented in psychiatric inpatient care to support patient calming, reduce stress, and enhance the therapeutic quality of the care environment. Prior research emphasizes the importance of staff attitudes, adequate orientation, and clear operational procedures for successful implementation.
This study aimed to describe staff experiences of factors that facilitate or hinder sensory room implementation and to examine associations between orientation, training, work experience, technological experience, and adoption on psychiatric wards. A descriptive cross sectional survey was conducted in Finland using an electronic questionnaire (N = 170) comprising background items, Likert scale statements, and open ended questions. Quantitative data were analysed with descriptive and inferential methods and qualitative responses with content analysis. The UTAUT model framed the study.
Findings indicate generally positive staff attitudes toward sensory rooms and perceived benefits for patient care and workload reduction. Ease of use was not a barrier, and technological experience did not differentiate user groups, suggesting that sensory rooms are primarily a clinical rather than a technical intervention. Lower scores for facilitating conditions reflected variability in resources and room availability. Orientation and training significantly increased readiness to use sensory rooms, and perceived work meaningfulness strengthened perceived usefulness.
In conclusion, strengthening staff orientation, clarifying operational procedures, and ensuring adequate resources are likely to promote sensory room adoption. The UTAUT framework proved useful for examining implementation in psychiatric nursing and highlights the central role of perceived clinical benefit and work meaningfulness.