Luonnollisen koron kehitys ja rahapolitiikan tulevaisuus väestön ikääntyessä

Abstract

Väestön ikääntyminen on niin kehittyneissä kuin kehittyvissä talouksissa hitaasti etenevä muutos. Elinikien ja terveydentason tasainen nousu sekä syntyvyyden lasku nostavat talouksien demografista keski-ikää. Ikääntyvän väestön synnyttämien vaikutusten arvioimiseksi kirjallisuudessa on nostettu esille luonnollisen koron käsite. Määritelmiä luonnolliselle korolle löytyy useampia, joita kaikkia kuitenkin yhdistää ajatus talouden tasapainottavasta korkotasosta. Tällä korkotasolla talouden tuotanto olisi potentiaalissan sekä säästäminen ja investoinnit tasapainossa. Myös inflaatiokehitys olisi vakaata. Väestön ikääntyminen näkyy talouden toimijoiden säästämis- ja investointipäätöksissä, työvoiman tarjonnassa ja tuottavuuskasvussa sekä julkisen talouden kestävyydessä. Nämä muutokset puolestaan vaikuttavat talouden tasapainokorkoon, jonka nähdään lähteneen laskuun neljä vuosikymmentä sitten. Tutkielma on kirjallisuuskatsaus väestön ikääntymisen ja luonnollisen koron kehityksen yhteyteen Euroopan unionin alueella. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan ikääntyvän väestön vaikutusta Euroopan keskuspankin rahapolitiikan vaikuttavuuteen. Talouden tasapainottavan koron arvioita käytetään talouden tilan ja sen kehityssuuntien hahmottamiseksi. Luonnollisen koron käyttöä rahapolitiikan mitoituksessa rajoittaa kuitenkin sen mallikohtaisuus ja malleista saatavien arvioiden epävarmuus. Epävarmuudesta huolimatta talouden tasapainottavana korkona luonnollinen korko tarjoaa vertailuarvon talouden todelliselle korkotasolle. Euroopan unionin demografisen ikääntymisen edetessä tavanomaisten rahapoliittisten toimien käytettävyys saattaa rajoittua, kun talouden tasapainottava korkotaso on matala. Lisäksi EU:n jäsenmaiden ikääntyminen etenee eri tahdissa ja voimakkuudella, jonka vuoksi tulevaisuudessa rahapolitiikka voi yksittäisten talouksien kannalta olla liian kiristävää tai elvyttävää.