Lasten vertaissuhdeväkivalta lastensuojelun sijaishuollossa

Abstract

Tavoite: Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka yleistä on lasten vertaissuhdeväkivalta lastensuojelun sijaishuollossa, ja mitkä yksilölliset, institutionaaliset, psykologiset ja sosiaaliset riskitekijät selittävät koettua henkistä ja fyysistä vertaissuhdeväkivaltaa.

Aineisto ja menetelmät: Tutkimusaineistona käytettiin THL:n kouluterveyskyselyn vuoden 2019 aineistoa perusopetuksen 8. ja 9. vuosiluokan oppilaiden osalta (n=87 283). Analyysiä varten aineistosta eroteltiin ne lapset, jotka asuvat sijaishuollossa ja sellaisessa sijaishuoltopaikassa, jossa asuu myös muita lapsia (n=821). Tutkimusmenetelminä käytettiin suoria jakaumia ja multinomiaalista logistista regressioanalyysiä.

Tulokset: Tulokset osoittivat, että henkinen vertaissuhdeväkivalta on yleisempää kuin fyysinen vertaissuhdeväkivalta. Vertaissuhdeväkivaltaa kokevat useammin ulkomaalaistaustaiset, vaikeasta ahdistuneisuudesta kärsivät, vähintään seitsemän vuotta nykyisessä sijaishuoltopaikassa asuneet, koulukiusaamista ja kohtuutonta rankaisemista kokeneet sekä ne, joilla on huono kokemus lastensuojelulakiin perustuvasta asiakassuunnitelmaneuvottelusta.

Johtopäätökset: Tulosten perusteella vertaissuhdeväkivalta ja muu epäoikeudenmukainen kohtelu kasautuu samoille lapsille. Jatkossa olisi tärkeä löytää sellaisia toimintatapoja, joilla sijaishuollossa asuvien lasten väkivallan uhriksi joutumisen kierre saataisiin katkaistua. Lisäksi aikaisemmasta tutkimuksesta poiketen tulokset antoivat positiivisia viitteitä siitä, ettei sijaishuoltopaikoissa ole lasten keskuudessa tiukkaa hierarkkista järjestystä, johon uusien tulokkaiden olisi sopeuduttava.